06. helmikuuta 2009
Teksti:

Maija Kuusisto, 25, maailmanpolitiikan opiskelija, Kannunvalajien valmennuskurssiyritys Kannustimen toimitusjohtaja
Veikko Eranti, 24, sosiologian opiskelija, HYYn hallituksen jäsen, Sitvas

Veikko Eranti ajattelee, että maksulliset valmennuskurssit eriarvoistavat yhteiskuntaa. Maija Kuusiston mielestä epätasa-arvon syyt ovat muualla ja valmennuskurssi hyvä tapa säästää aikaa.

Erä 1: Tasa-arvo

Maija Kuusisto: Valmennuskurssi antaa mahdollisuuden fokusoida sisäänpääsy-yrityksensä tehokkaasti yhteen kertaan. Voi panostaa hakemiseen täysillä kerran, ettei tule epätoivottuja välivuosia.
Veikko Eranti: Valmennuskurssi on yksilön kannalta positiivinen asia, mutta rakenteellisesti kurssit ovat ongelma. Suomessa korkeakoulutuksen pitäisi olla maksutonta ja lähteä siitä, että lähtökohdista riippumatta lahjakas ja ahkera ihminen pääsee opiskelemaan.
MK: Valmennuskurssille hakeutuvat erityisen motivoituneet hakijat. Siksi niiden kautta pääsee myös enemmän porukka sisään ja tilasto vääristyy hiukan. Esimerkiksi Kannustimen kurssit maksavat 558 euroa. Se on summa, jonka lukioikäinen pystyy osa-aikatyöllä ansaitsemaan. Onhan se panostus, ja totta kai aina pois jostain muusta.
VE: Onko fiksuin tapa mitata motivaatiota, että pystyykö haalimaan rahat lukiota käydessään? Aina löytyy ihmisiä, joille ei ole iso asia järjestää tuollaista rahaa lapselle.
MK: Hyväosaisten lähtökohdat ovat muutenkin erilaiset. Mielestäni keskustelu opiskelun maksuttomuudesta on eri keskustelu. Valmennuskurssi ei takaa kenenkään sisäänpääsyä.
VE: Jos esimerkiksi oikikseen ei pääse maksamatta 500-4 000 euroa, se on käytännössä maksu, joka pitää maksaa tutkinnosta. Sitä ei kerää yliopisto eikä valtio, mutta pahimmillaan valmennuskurssit ovat maksullisen koulutuksen muoto.

Erä 2: Vaihtoehdot

MK: Jos valmennuskurssit kiellettäisiin, ihmiset, joilla olisi varaa palkata tuutori lapsillensa, tekisivät sen. Akateemiset vanhemmat myös käyttäisivät verkostojaan tuutorin hankintaan.
VE: Tuollaisessa järjestelmässä eliiteistä eliitein olisi paremmassa asemassa, mutta on mahdollista, että se avaisi pääsyä yliopistoon toiseen suuntaan. Yksi ratkaisu olisivat yleishyödylliset pääsykokeet. Esimerkiksi oikeustieteelliseen pitäisi opiskella Suomen oikeusjärjestelmän perusta. Se olisi hyödyllistä jokaiselle.
MK: Minusta se ei mittaisi oikeita asioita. Opiskelu oikiksessa on aika paljon pykälien opettelua. Monet tajuavat pääsykokeisiin valmistuessa, ettei tämä ole minun juttuni.
VE: Yksi vaihtoehto olisi julkistaa pääsykoekirjat viikkoa ennen kokeita. Silloinkin olisi varmasti jotain viikon intensiivihautomoita, mutta eriarvoistava vaikutus olisi pienempi.
MK: Ongelmana olisivat erilaiset oppijat. Jotkut ovat siinä nopeita, toisilla se vaatii pitempää kypsyttelyä. Se ei tarkoita, että he olisivat yhtään vähemmän sopivia opiskelemaan.
VE: Tai sitten voisi kanavoida lukioille rahaa maksuttoman pääsykoevalmennuksen järjestämiseen kirjoitusten jälkeen. Se tasoittaisi alueellisia eroja.
MK: Minusta lukion tehtävä ei ole valmistaa ihmisiä yliopistoon. Miten tuo ohjaus maksettaisiin?
VE: Sitten on se joidenkin maiden malli, että kaikki pääsevät sisään ja siitä karsitaan. Ehkä se voisi toimia, että kaikille annettaisiin mahdollisuus tenttiä esimerkiksi perusopinnot.
MK: Mutta kenellä on varaa niin sanotusti turhaan opiskella ikään kuin kokeeksi?

Erä 3: Oma valinta

MK: Tulen länsisuomalaisesta duunariperheestä. Kotona säästettiin valmennuskurssiani varten. Menisin varmasti kurssille edelleen. Minulle siitä oli iso hyöty. Vastaustekniikka, jota vaaditaan pääsykokeessa, on aika erilainen kuin se, jota vaaditaan vaikka yo-kirjoituksissa.
VE: En ole käynyt valmennuskurssia enkä kävisi nytkään. Ennen kaikkea siksi, etten halua tukea sellaista järjestelmää. Toki myös, koska ajattelin pääseväni sisään ilmankin.

Ninni Lehtniemi
Kuva Tiina Vanhatupa