06. helmikuuta 2009
Teksti:

1: Muuta lakeja, muuta maailmaa

Niklas Vainio vaihtoi filosofian tutkijasta oikeustieteen opiskelijaksi, koska haluaa auttaa kansalaisjärjestöjä lakiasioissa.
    ”Olen aktiivinen järjestöihminen. Oikeustieteen oppeja voi hyödyntää asioiden eteenpäin ajamisessa, esimerkiksi kun täytyy tehdä valitus oikeuteen”, Vainio kertoo.
    Viimeksi hän on toiminut kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustavassa järjestössä Effissä.
    ”Avustin sähköistä äänestysjärjestelmää koskevan valituksen teossa.”
    Vainion mielestä negatiiviset mielikuvat oikeustieteen opiskelijoista rahanahneina umpioikeistolaisina eivät pidä paikkaansa. Opiskelun taustalla on usein moraalisia motiiveja. Valmiita ratkaisuja ei neutraaliin katsomukseen opettava ala kuitenkaan opiskelijoille tarjoa.
    ”Tällä alalla opit sen, mikä on asioiden laita nyt. Jos löydät ongelmia, voit omalla toiminnallasi pyrkiä muutokseen, ja toimia esimerkiksi ihmisoikeuksien puolesta.”
    Miten muutoksia parempaan sitten konkreettisesti tehdään?
    ”Oikeus on yhdensorttinen yhteiskunnan tukiranka. Lakeja muuttamalla voidaan muuttaa yhteiskuntaa. Opiskelun kautta opin ymmärtämään lakien säätämiseen ja tulkitsemiseen liittyviä tapoja, joten kansalaisjärjestöaktiivina voin osallistua yhteiskunnan kehitykseen ja siitä käytävään keskusteluun.”

2: Tee Al Gorea paremmat powerpointit

Ympäristönsuojelutieteen opiskelija Leena Helenius ihastui alun perin alansa poikkitieteellisyyteen.
    ”Ympäristönsuojelutieteilijöistä tulee tulkkeja, kun ympäristöongelmia ratkotaan”, Helenius selittää.
    Hänestä opiskeluyhteisö yliopistolla on kannustanut hyvään.
    ”Ihmiset ovat aktiivisia ja ihmisoikeudet pinnalla. Me lakkautettiin tiimikerhon blogi vuodatus.netissä protestina Alma Medialle.”
    Helenius on pohtinut opinnoissaan ihmisen perimmäistä päämäärää, onnellisuutta. Hän haluaa sen kautta patistella ihmisiä hyvän äärelle.
    ”Ihminen on silloin onnellinen, kun se tekee toisille hyvää.”
    Helenius haluaa tuoda ympäristöajattelun yhteiskunnan kaikille tasoille, jotta siihen kasvettaisiin pienestä pitäen – ja luovuttaisiin vähitellen viherpiipertäjiksi leimaamisesta.
    Miten tällaisia jaloja pyrkimyksiä voi toteuttaa yliopistossa oppimansa avulla?
    Leena Heleniuksella on unelma.
    ”Haluaisin itse isona Al Goreksi Al Goren paikalle. Silloin saisin kirjoittaa, tutkia, luennoida ja oikeasti vaikuttaa.”

3: Ota talous haltuun

Riikka Koponen opiskelee kansantaloustiedettä kiikarissaan parempi maailma. Kansantaloustieteilijöitä ei yleensä pidetä hyväntekijöinä. Koponen haluaa kuitenkin uudistaa ekologisten tuotteiden imagon.
    ”Taloustieteet kuuluvat kaikkialle. Häiritsevästä hyötyajattelusta huolimatta meidänkin alalla vallitsee peruseettisyys.”
    Koposen mielestä kansantaloustiede tarjoaa valmiit mallit ihanteellisiin ratkaisuihin, joissa hyvä saa hyvää aikaan markkinataloudessa ja yhteiskunnassa. Tulevaisuudessa hän haluaa kehittää green design -tuotteita.
    ”Mua häiritsee vihreisiin tuotteisiin liittyvä yli-ihmissyndrooma. Että ollaan parempia ihmisiä, koska ostetaan niitä. Suuret maat eivät koskaan saavuta ekologisia tuotteita, jos ne säilyvät brändättyinä tietylle lokerolle”, Koponen uskoo.
    Green design -tuotteissa sen sijaan ekologisen leiman päälle liimattaisiin yleisiä kauneusihanteita.
    ”Jos se slogan on yleensä ollut `ole kaunis`, niin nyt se olisi `ole kaunis ja vahingossa ekologinen`”, Koponen kuvailee.
    Luominen vaatii kuitenkin yhteistyötä: kauppatieteilijöiden lisäksi Koponen kaipaa taideopiskelijoita vihreää designia suunnittelemaan.
    Kansantaloustieteen opinnot antavat Koposen mukaan auktoriteettia, jota tarvitaan pioneerityölle vihreämmän kulutuskulttuurin puolesta. Puihin itseään sitovat aktivistit horjuttavat Koposen mielestä hyvän asian uskottavuutta.
    ”Parannusehdotuksissa tärkeää on, ettei sokeudu itselleen. Sellaisilla ihmisillä, joilla on paljon annettavaa, helposti rinta röyhistyy”, Koponen uskoo.
    ”Hyvä ihminen on empaattinen, altruistinen ja uskaltaa olla paljas. Tällä alalla tuntuu, että täytyisi jotenkin kovettaa itsensä.”

4: Tutki rakenteita

Mirja Hämäläinen opiskelee kehitysmaatutkimusta, koska alalle on ominaista yhteiskunnallinen osallistuminen ja ongelmien ratkominen.
    ”Meidän alalla hyvän tekeminen on lähtökohta, mutta asioiden monimutkaisuuden takia on jopa vähän kiusallista puhua hyvänteosta. Mutta kehitysmaatutkimus on normatiivista. Ajatellaan, että maailman epätasa-arvo luo ongelmia, joihin täytyy ja voi puuttua.”
    Miten näitä ongelmia pitäisi sitten ratkoa?
    ”Kaikkien ihmisten toimien ei tarvitse olla niin konkreettisia, että lähtisivät kehitysmaahan orpokotiin töihin. Sehän olisi ihan hirveää, jos sinne lähtisi sellaisia ihmisiä, jotka kokevat sen vastenmieliseksi.”
    Aina esimerkiksi kulutuspäätökset eivät ole yksiselitteisiä, mutta pahan tekeminen pitää myöntää, Hämäläinen sanoo.
    ”Ei niin, että `mä oon kusipää, ottakaa tai jättäkää`, vaan siten, että tämä ei tainnut nyt mennä ihan putkeen”, hän kannustaa.
    ”Välinpitämättömyys on aika vastenmielistä, mutta kaikkien ei pidä suhtautua asioihin innostuneen idealistisesti. Itse olen aika sarkastinen.”

Jenni Vehkaluoto
Kuvat Hanna Anttila