23. tammikuuta 2009
Teksti:

Mediapelin sijaan poliitikoilla on uusi valttikortti: ikärasismi. Viimeksi ikäsyrjintäkorttia käytti kokoomuksen Eva-Riitta Siitonen, 68, joka kirjoitti Helsingin Sanomiin vuoden alussa kriittisen mielipidekirjoituksen. Lehti oli maininnut hänen ikänsä yhteydessä, joka ei ollut Siitoselle mieluinen.
    ”Informaatiosisältö oli se, että kokoomuslaisten meppien keski-ikä nousee”, Siitonen ihmetteli. Hänen mielestään iästä puhuminen oli epäreilua, itse asiassa ikäsyrjintää.
    ”Sattumalta ensimmäisessä täysistunnossani hyväksyttiin myös esitys perusoikeuksiksi EU:ssa, jonka mukaan erityisryhmiä ei saa syrjiä”, Siitonen tulkitsi.
    Ikäsyrjintää on siis nykyään myös keskustelu politiikan vinoutuneesta ikärakenteesta.

Kun kirjoitin viime kesänä iloitsevani yli poliittisten linjaerojen siitä, jos puolueiden kärkipaikoille nousee oman sukupolveni ihmisiä, kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd) tuohtui. Blogissaan hän halusi ymmärtää, että olin nostanut iän merkityksen kokonaan ohi arvomaailman ja poliittisten tavoitteiden.
    Sivistyneenä ihmisenä Tuomiojakin varmasti käsittää, että ikä on politiikan tutkimuksessa relevantti muuttuja siinä missä sukupuoli, luokka ja etnisyyskin. Oma ehdokas pitää valita tietenkin ennen kaikkea tämän puoluekannan, arvojen ja kykyjen perusteella, mutta samalla voi yrittää äänestää eduskunnasta tai europarlamentista demografisesti monipuolisemman.

Vaikka samaa sosiaalista taustaa tai ikäryhmää edustavat ihmiset eivät jaa samanlaisia arvoja, he saattavat kuitenkin jakaa ainakin osittain samankaltaisen todellisuuden.
    Valtuuston käsityksen kaupungin arjesta voi pelätä olevan vääristynyt, jos valtaosa valtuutetuista asuu vaurailla alueilla kantakaupungissa. Eduskunnalla ei välttämättä ole riittävää ymmärrystä tavallisten suomalaisten elämäntilanteista, jos kansanedustajista vain murto-osa on duunareita. Ja tuskin olisi kiellettyä iloita yli puoluerajojen siitä, että eduskuntaan nousisi ensimmäistä kertaa maahanmuuttaja.

Ikäsyrjintäkortin heiluttajia on hyvä muistuttaa faktoista. Suomalaisten meppien keski-ikä on 57 vuotta. Eduskunnassa alle 30-vuotiaita kansanedustajia on tasan yksi, kun taas yli 50-vuotiailla taas on yksinkertainen enemmistö.
    Ikäsyrjintää pelkäävät voivat siis huokaista helpotuksesta, sillä politiikassa aliedustettuna on tosi asiassa aivan toinen ikäryhmä. Puhe ikäsyrjinnästä sumuttaa todellisuutta.
    Eri juttu on, että Eva-Riitta Siitosta tai muita varttuneita poliitikkoja on vääristymästä turha syyllistää.
    Jos valtaa saa, se pitää ottaa. Meidän ikäluokkamme ei sitä ole osannut tai tahtonut tehdä.
    Siitä se saa syyttää ihan vaan itseään.

Veera Luoma-aho