23. tammikuuta 2009
Teksti:

Joo, leffaan! Populaarikulttuuri auttaa aina. Valitaan vain sopiva pätkä.
    Mitäs täällä menee. Rachel Getting Married kuulostaa hyvältä. Siinä ruoditaan tosin enemmän sisarussuhdetta kuin parisuhdetta, mutta ei kai se haittaa.
    Luvassa on vanhojen kriisien kaivelua. Se tietää myrskyä, mutta myös aurinkoa rakkauden muodossa. Kuulemma. Se vastaa täydellisesti tarpeitamme. Toivottavasti.

Lippukassalla lehdistökortilla ei saa alennusta, ei edes Kummisetä. On pakko maksaa.
    Sitten saliin. Valot sammuvat. Pitäisikö toista pitää kädestä kiinni, kun hän on eronnut ja kaipaa lohtua?
    Ei, se voisi olla liian kohtalokasta. Sen voisi tulkita säälittäväksi lähentelyksi tai tunteiden hyväksikäytöksi. Olkapäähänkään ei voi nojata. Se luulisi, että olen nukahtanut.
    Elokuva alkaa. Elokuva loppuu. Valot syttyvät saliin. Mennäänkö meille vai teille? Okei, mennään kahvilaan. Otetaan teetä ja istutaan alas. No?
    ”On elokuvia, joista tulee hyvälle mielelle. Tämä oli hyvä elokuva, ja oli muutenkin virkistävää käydä elokuvissa”, eronnut maantieteilijä sanoo.

Myytti on murrettu. Elokuva on siis lääke.
    ”Elokuvissa pääsee hetkeksi toiseen maailmaan eikä tarvitse olla ongelmansa kanssa yksin varsinkaan silloin, jos erosta on vähän aikaa.”
    Paras lohtupätkä käsittelee muuta kuin kipupisteitä.
    ”En katsoisi elokuvia, jotka liippaavat liian läheltä. Elokuvat, jotka käsittelevät eroa ja siihen johtaneita syitä, eivät toimi. Tässä elokuvassa aiheet olivat kaukana kokemuksistani muutamaa riehumista lukuun ottamatta.”
    Eroprosessi on pitkä ja sitkeä, ja sitä pitää hoitaa vähän kuin flunssaa.
    ”En usko, että kukaan pääsee yli erosta kahdessa viikossa, vaikka suhteellisen normaaliin tilaan pääseekin melko nopeasti.”

Eroa ei saa haudata ja puhuminen auttaa.
    ”Kun miettii suhdetta, ajautuu ajattelemaan huonoja asioita. On hyvä ottaa etäisyyttä eroon, mutta asioita ei saa haudata kokonaan. Myöhemmin niitä osaa käsitellä.”
    Miltä tuntuu erota?
    ”Tilanne oli vaikea. Ero tuli toiselle yllätyksenä, vaikka olimme puhuneet, etteivät asiat ole kunnossa. Suhteessamme oli niin paljon väärin, että ajattelin, jos en nyt lähde, jään lopullisesti rämpimään kurjuuteen.”
    ”Olin se, joka halusi lopettaa. Sekin on surullista. Ei erossa sure vain se, joka jätetään.”

Sami Takala