Kultapoika

T:Teksti:

Den enas död är den andras bröd.
    Toisen kuolema on toisen leipä.
    Brutaali sananlasku kävi ironisesti toteen ruotsalaisuuden päivänä Ruotsin suurlähetystössä. Rkp-taustainen opetusministeriön valtiosihteeri, kulttuuriministeri Stefan Wallinin lähin avustaja Stefan Johansson kähmi humalapäissään naisia rinnoista.
    Syntyi skandaali, josta oli haittaa paitsi Wallinille myös koko tasa-arvo- ja syrjintäasioissa profiloituneelle Rkp-puolueelle.
    Paitsi yhdelle miehelle.
    Puolueen eduskuntaryhmän yksimielisellä päätöksellä uudeksi valtiosihteeriksi valittiin Carl Haglund, 29.
    Se oli Haglundin muutenkin skitsofreenisen syksyn huipentuma.
    Kaikki alkoi kuntavaaleista, joissa Rkp otti turpaansa, kun taas Espoossa ehdolla ollut Haglund keräsi ääniä enemmän kuin koskaan.
    Kourinta-kohua seurasivat absurdi Korppoo-keskustelu, euroedustaja Henrix Laxin toimiminen kiinalaisen potenssihoiton puolestajapuhujana ja ministeri Astrid Thorsin nuuskasekoilut.
    Toisin sanoen suomenruotsalaisella puolueella meni syksy hyvin heikosti.
    Haglundilla se meni paremmin kuin koskaan.
    Suomen nuorimman valtiosihteerin virkaanastujaisissa yksi jos toinen tarjosi sampanjaa, mutta Haglund ei halunnut juhlia. Ei saatuaan hyvältä ystävältään viran näin ikävällä tavalla.
    ”En voinut juhlia kunnallisvaalitulostakaan, vaikka tulostani hehkutettiin.”
    Haglundista lienee tuntunut samalta kuin huonon lätkäjoukkueen pistepörssin voittajalta. Oma menestys ei lämmitä, kun tiimi ei pärjää.
    
    Pari kuukautta sitten aloittanut uusi valtiosihteeri istuu toimistohuoneessaan Helsingin Kruununhaassa.
    Tilavassa huoneessa on hyvä ottaa vastaan delegaatioita. Niitä kulttuuri-, liikunta- ja tasa-arvoasioista vastaavalla valtiosihteerillä riittää.
    Jos Stefan Wallin on ministeriön iso pomo, on hänen entinen erityisavustajansa Haglund ikään kuin kakkosmies, varatoimitusjohtaja, kuten Haglund Hankenilta valmistuneena kauppatieteilijänä vertaa.
    ”Paitsi että yrityksissä voit päästä pitkälle ilman, että tyypit verstaalla pitävät sinua hyvänä tyyppinä. Politiikassa on vaikea päästä pitkälle saamatta ääniä vaaleissa.”
    Espoon alle 30-vuotiaiden ylivoimainen ääniharava on heittänyt puvuntakkinsa huolettomasti sohvalle. Hän kertoo, kuinka sai yhteiskunnallisen herätyksen.
    Se tapahtui Yhdysvaltain vaihto-oppilasvuotena 1996-1997.
    Sitä ennen Haglund oli tavallinen olarilainen nuori, jota kiinnosti skeittaus, lumilautailu, hiphop, tytöt ja hengailu kavereiden kanssa. Carl, kavereiden kesken Calle, oli innokas skeittari, joka rakensi itse skeittilautansa.
    ”En ollut mikään nörtti, joka istui kotona lukien Kekkosen muistelmia”, hän kuvailee.
    ”Mutta skeittaamiseen mulla oli ehkä liian vahva itsesuojeluvaisto. Muilla kavereilla oli enemmän pokkaa hypätä mistä vain.”
    Haglund tunnettiin myös nimellä Mopopoika, koska hänellä oli useampiakin mopoja, joita hän ruuvaili. Moottorit kiinnostivat, ja Callen haaveena olivat ammattikoulun automekaanikon opinnot.
    Vaikea uskoa huolitellusti pukeutuneesta miehestä, jonka ranteessa killuu näyttävä Tissotin kello ja joka tykkää pukeutua Tiger of Swedenin pukuihin.
    Kirurgi-isä ja Hankenilta valmistunut äiti olivat myös sitä mieltä, että yli ysin keskiarvolla varustetun pojan taidot menisivät ammattikoulussa hukkaan.
    Niinpä Haglund valitsi toisin, tavallista lukiota haastavamman Mattlidens gymnasiumin IB-lukion. Sieltä käsin hän lähti Amerikkaan.
    Vaihto-oppilasvuodesta tuli täysin toisenlainen kuin vaihto-ohjelmien kirkkaissa kiiltokuvissa luvataan.
    Washington DC:n maahanmuuttajien kansoittamassa ongelmalähiössä Haglund asui perheessä, johon kuului yh-isä ja hänen seitsemän lastaan, kaikki eri naisten kanssa saatuja. Isällä oli epäilyttävä rakennusfirma, jonka laittomasti maassa olevat meksikolaiset työntekijät saattoivat öisin tulla aseiden kanssa vaatimaan palkkarahojaan.
    Parin kuukauden jälkeen vaihto-organisaatio siirsi 17-vuotiaan Callen toiseen ääripäähän, äärirepublikaanisen perheen pappilaan. Kolme kertaa viikossa Calle vaihtoi hopparihousut pukuun ja lähti kirkkoon.
    Pappisperheestä käsin Calle kävi slummiutuneen lähiön koulua, jossa jengitappelut olivat arkipäivää.
    ”Sen vuoden aikana kuoli kolme nuorta. Yksi ammuttiin Mäkkärin vessaan, yksi puukotettiin koulun pihalla. Se oli ihan sairasta meininkiä.”
    Amerikasta Olariin palasi muuttunut nuori mies.
    ”Vaihto-oppilasvuosi herätti paljon tunteita. Kun tulin kotiin, ilmoittauduin vapaaehtoisesti Rkp-nuoriin. Halusin mukaan politiikkaan ja parantamaan maailmaa.”
    
    Radio Extremen toimittaja Ted Urho on tuntenut Haglundin lukiosta lähtien. Jo siellä Calle oli järjestäjä, jolla oli aina kaikki langat käsissään. Urho sanoo Haglundin olevan sisäisesti pedantti, ehkä vähän liiankin.
    ”Kun vietetään mökillä rapujuhlia tai muita, hän menee aina aikaisemmin nukkumaan kuin muut, herää aikaisin aamulla ja alkaa siivota tai täyttämään astianpesukonetta”, Urho nauraa.
    Haglund puolustautuu, että hänellä on puuhaamisen halu luonnostaan.
    ”Olen aika huono vain olemaan. Jos luen kirjaa, se on aivan ok, mutta muuten teen koko ajan asioita. Haluan käyttää aikani tehokkaasti ja nähdä tuloksia.”
    Näin onkin tapahtunut. Maaliskuussa 30 vuotta täyttävän Haglundin ansioluettelo on suorastaan häikäisevää luettavaa.
    Paitsi että hän on tehnyt näyttävän uran Rkp:tä lähellä olevissa järjestöissä ja luottamustehtävissä, hän on ehtinyt perustaa Papper-lehden, toimia sen ja Studentbladetin päätoimittajana ja pyörittää omaa mainos- ja painoalan yritystä. Politiikan ohella hän on edelleen monessa mukana, muun muassa biletysportaali Vanilja.netin taustajoukoissa.
    Sanalla sanoen Calle Haglund on menestyjä.
    Ja varsin kuuluisa suomenruotsalaisten keskuudessa.
    Hyvännäköinen, hyväkäytöksinen, tyylikkäästi pukeutuva ja laajan verkoston omaava nuori mies on vähän liikaa jopa suvaitsevina pidetyissä kaksikielisissä piireissä.
    ”Olen kohdannut kateutta, hyvin paljon itse asiassa. Eniten kohtasin sitä silloin, kun teimme Papperia. Joitain ihmisiä, joilla oli ollut vastaavia haaveita, harmitti, että olen onnistunut tekemään niistä totta.”
    ”Se, että suomenruotsalaisten pitäisivät yhtä, on myytti. Sitä tapahtuu kieliasioissa, mutta ei muuten.”
    Kulta-Callen olemuksesta on etsitty tahraa.
    Viimeksi juuri valtiosihteeriksi nimityksen jälkeen, kun hänen Papperin liiketoimissaan väitettiin olevan epäselvyyksiä. Väitteet osoittautuivat perättömiksi.

Poliittisesti Haglund on täydellinen rkp:läinen: liberaalia kaksikielistä politiikkaa ajava, erinomaisesti myös suomea puhuva, urbaani ja uskottava nuori, joka kaiken lisäksi tulee toimeen myös puolueen kannalta tärkeiden Pohjanmaan rannikon isäntien kanssa. Yksi syy tähän on se, että hänen puolisonsa on maatilan tyttöjä Vaasan läheltä.
    Hankenilta valmistunut kihlattu toimii kansainvälisen ilmastointialan yrityksen henkilöstöjohtajana. Haukilahdessa asuva pari menee naimisiin helmikuun puolessa välissä.
    Haglundin täydelliseltä vaikuttavasta elämästä tulee väistämättä mieleen kokoomuksen tähti Alexander Stubb.
    Kokenut Rkp-vaikuttaja Pär Stenbäck manasi muutama vuosi sitten Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kuinka Rkp:n kasvogalleria ei ole kiinnostava. Kuinka heiltä puuttuu oma Stubb.
    Sittemmin Stenbäck on toiminut Haglundin taustavaikuttajana – eikä missään tapauksessa sattumalta.
    Jo nyt toistellaan varmana tietona, kuinka Carl Haglundista tulee vielä Rkp:n puheenjohtaja. Esimerkiksi puolueen vasemmistolaitaa edustava Nils Torvalds uskaltaa lyödä sen puolesta jopa vetoa.
    ”Tämä puheenjohtajuus tupsahtaa aina silloin tällöin esille”, Haglund vastaa tyynesti.
    ”Ei minulla ole mihinkään kiire. Toivon ja uskon, että Steffi (Stefan Wallin) istuu vielä ainakin seuraavat viisi vuotta ja yli seuraavien eduskuntavaalien. Siinä vaiheessa voi olla monia muitakin hyviä vaihtoehtoja tarjolla.”
    Päällimmäisenä tavoitteenaan Haglund sanoo olevan ”hyvän hallitusohjelman toteuttaminen”. Seuraava iso askel on eduskuntavaalit, joihin Haglund on alustavasti lupautunut ehdolle.
    Kansanedustajuuden kautta avautuisi uusi reitti kohti politiikan huippua.
    Ystävä Ted Urho, Haglundin tulevien häiden bestman, on hieman huolissaan kaverinsa nopeasta urakehityksestä.
     ”Pelkään hänen puolestaan Esko Aho -riskiä. Että Calle kukoistaa nuorena, mutta hänellä ei ole sen jälkeen mitään tekemistä. ”
    ”Mutta Calle on aina keksinyt jotain. Kyllä Callella resursseja ja ajatuksia riittää.”

KVG

Haglund ei rikastunut Papperilla

Virallinen Suomi tuntee netissä Carl Haglundin. Hakutulokset ovat täynnä nimitysuutisia: erityisavustajaksi, valtiosihteeriksi ja Espoon Rkp:n ryhmäjohtajaksi.
    Kun hakee Calle Haglundilla, esittäytyy monipuolisempi ja kiinnostavampi Haglund: tuloksissa näkyvät paitsi Haglundin omat vaalisivut, myös Papper-menneisyys.
    Eräskin blogi väittää hänen sanoneen Helsingin Sanomissa, että lehti ei jää historiaan muuta kuin hyvistä juhlista.
    ”Mä en ole sitä sanonut! Niin kirjoitti eräs Hufvudstadsbladetin mielipideosastolla. Hyvä huomata, että kyseisellä kirjoittajalla oli vasemmistolainen tausta. Suomenruotsalaisissa piireissä oli oletusarvo Papper-lehdestä, että siihen tulisi Voima-lehdellistä yhteiskunnallisuutta, mutta me päätimme tehdä siitä hyvin pintaliitojutun, mikä oli monille vasemmalla oleville suuri pettymys ja teki heidän mielestään lehdestä turhan.”
    Teksti väittää Haglundin rikastuneen Papperin myynnillä.
    ”Sekään ei pidä paikkaansa. Kaksi kuukautta sitten kerroin Hufvudstadsbladetille, paljonko minulle maksettiin lehdestä ihan vain sen takia, että halusin tappaa tuon keskustelun. Sen jutun jälkeen oli aiheesta pulinat pois. Ihmisiä harmitti, kun en ollutkaan saanut vaikka kuinka paljon rahaa.”

Matti Markkola
Kuva: Mikael Petterson