12. joulukuuta 2008
Teksti:

Suomalaisen miehen adventti alkaa hyvissä ajoin loka-marraskuussa, kun seksimessujen mainokset ilmestyvät katukuvaan. Nämä heikkohermoisten katseilta sensuroidut kuvat huutavat hiljaisina luokseen vapaamman seksin puolestapuhujia.
    Siksi olinkin ihmeissäni, kun eräät ystävistäni eivät halunneet lähteä kanssani messuille katsomaan holhouksesta vapautettua pornoa. Syyksi he selittivät messujen kaupallistavan seksuaalisuuden ja vahvistavan naista alistavia yhteiskuntarakenteita.
    Todellisuudessa ystäväni pelkäsivät paljastuvansa halveksivilla katseilla pelotteleville hipeille, jotka jyräisivät heidän päälleen rekka-autoilla viimeistään valtio-opin kiintiökursseilla.
    Mikäli pornosta kieltäytyneet ystäväni eivät olisi aivopesseet itseään yliopistolla vaikuttavalla propagandalla, he olisivat voineet huomata olevansa samalla asialla kettutyttöjen kanssa. Hekin haluavat päästää minkit vapaiksi luontoon.

Seksimessuilla kohtaamani vapaat minkit olivatkin parasta feministisen yhteiskuntafilosofian antia.
    Näytöksissä vilahdelleet naisten minkkiturkit ja muovisemmat tekoturkikset haastoivat yleisön kyseenalaistamaan naisen yksinkertaistetut sukupuoliroolit. Seksimessujen empiirinen aineisto todisti vihaisimmallekin kriitikolle, kuinka nainen pystyi messuilla vallinneen diskurssin sisällä olemaan samanaikaisesti sekä madonna että huora.
    Naiset olivat seksimessujen todellisia voimapesäkkeitä. Estradilla ollessaan he pakottivat miesten katseet itseensä ja alistivat heitä viettelevillä liikkeillään.
    Mieskatsojista tuli naisen toiminnan kohteita; lavalta heitettyjen alusvaatteiden perään juosseet miesjoukot olivat kaukana feministikirjojen voimakkaista alistajista.

Onneksi lentäviä alusvaatteita on edessä myös messujen jälkeen. Tästä esimakua antavat joulukuun kadunvarsimainokset, joissa pitsiliiveihin pukeutuneiden naismallien lisäksi tarjolla on tasa-arvon nimissä myös boksereissa kulkevia, pumpattuja miehiä.
    Näitä joululahjoja jakaessa ei kannata pelätä riisipusseilla ja villatäkeillä ilmaisua sensuroivia hippejä, vaan muistaa heitä joulun ihmeen lahjalla: Jeesus-teipillä.
    Sillä hipit voivat teipata suunsa kiinni ja rintansa litteiksi. Näin heidän ei tarvitse turhaan pelätä joutuvansa muiden himojen kohteiksi, vaan he voivat rauhassa olla oman kotihäkkinsä vankeja, yhteiskuntarakenteiden kastroimia tarhaminkkejä.

Miika Sahamies
Kirjoittaja on viime aikoina joutunut tyytymään tekoturkiksiin.