12. joulukuuta 2008
Teksti:

Keskustelijat:
Tuomas Telkkä, 24, Suomen ylioppilaskuntien liiton väistyvä puheenjohtaja.
Otto Bruun, 24, HYY Yhtymän hallituksen uusi puheenjohtaja

Uusi yliopistolaki on vauhdittanut yliopistojen sisäisiä muutoksia. Uusien johtosäännösten ja organisaatiomuokkausten keskellä monia huolestuttaa, miten käy opiskelijan vaikutusvallan. SYL:n väistyvän puheenjohtajan Tuomas Telkän mielestä uudistukset ovat pääosin hyviä. HYYn sitoutumattomassa vasemmistossa toimiva Otto Bruun näkee asiat toisin.

Opiskelijademokratiasta

Tuomas Telkkä: Opiskelijademokratiassa yksittäisellä opiskelijalla on selkeät vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnassa ja yliopistossa. Ne toteutuvat ylioppilaskuntien kautta, jotka toimivat viestin välittäjinä.
    Otto Bruun: Demokratia edellyttää selkeitä vastuita. Yliopistodemokratia on melko kuollut kirjain, sillä monen opiskelijan suhde sitä hoitaviin instituutioihin on etäinen.
    TT: Monesti instituutiot ovat paras tapa vaikuttaa. Oma kysymys on se, ovatko ne itsessään demokraattisia.
    OB: Yliopistossa on taas kaikuja tsaristisesta päätöksentekorakennelmasta. Laitostasolla opiskelijoiden yli kävellään hyvin monessa asiassa. Uuden johtosäännön valmistelu on joltain osin ohittanut kolmikannan periaatteet. Kuuleminen ei ole sama asia kuin demokratian toteuttaminen. Suurin ongelma osallistumiselle on lain uskomattoman kiireinen aikataulu.
    TT: Meillä on ylipäätään vähän kyseenalaistavaa oppimista. Meiltä puuttuu akateeminen keskustelukulttuuri, josta oppisivat sekä opiskelijat että luennoitsijat. Tämä on osittain kulttuurillinen ongelma, ei vain demokraattinen.
    OB: Kulttuuri on tavallaan tuotettu yliopiston sisälle. Opiskelijoilla on toki muita vaikuttamistapoja, mutta se vaatii ruohonjuuritason organisoitumista, suorastaan politiikan tuomista takaisin yliopistolle.

Yliopistolaista

TT: Yliopistolaista tulee ymmärtää, millainen johtamisjärjestelmä yliopistoihin tullaan rakentamaan. Yliopistot saavat itsenäisemmän aseman profiloitua.
    OB: Yliopistot sopeutuvat lakiin kirjoittamalla johtosäännöksensä uusiksi. Se tulee vaikuttamaan jokaiseen opiskelijaan. Korkeakoulujärjestelmäämme rukataan aika kovalla kädellä. Olisi kaikkien etu, jos uudistukset lähtisivät alhaaltapäin ja opiskelijat olisivat mukana päättämässä.
    TT: Ylioppilaskuntien on tunnistettava omien koulujensa ongelmakohdat ja puututtava niihin. Uusi laki on puitelaki. Se jättää paljon valtaa yliopistoille. SYL:n mielestä lakiluonnoksessa on asioita, joista olemme eri mieltä ja niistä tullaan vielä keskustelemaan.
    OB: Yliopistolaissa mahdollistetaan ylhäältä alaspäin johtaminen. Kun johtosääntöä näin uudistetaan, se saattaa tarkoittaa opiskelijademokratian kuolemaa Helsingin yliopistossa.
    TT: Vaikea ottaa kantaa yksittäisten yliopistojen hallintoon. Muutos on hyvä yliopistojen ylimmissä päätöksentekoasteissa, joihin syntyy selkeästi strateginen ja akateeminen hallinto. Meidän tavoite on se, että myös niihin muodostuu kolmikanta.

Maisterintuotantolaitoksista

OB: Kun luen yliopistolakia, kolmikanta ei ole taattu kollegiossa. Kun mitään ei ole taattu, on syytä olla huolissaan demokraattisesta edustuksesta.
    TT: Kolmikantaa ei ole määritelty nykyisessäkään yliopistolaissa. Täytyy ymmärtää, että meillä on erilaisia yliopistojen hallituksia jo nykyisellään.
    OB: Mielestäni tässä aika löyhin perustein keskitetään valtaa rehtoreille, dekaaneille ja laitosjohtajille. Olisin muitakin keinoja vastata yliopiston ongelmiin.
    TT: Uskon tiedekuntaneuvostojen tuovan vahvaa akateemista näkemystä. Niillä olisi oltava vahva rooli nimenomaan käytännön tasolla, kun hallitus keskittyy strategiseen johtamiseen. Lakiuudistukselle on nähty selkeät periaatteelliset syyt.
    OB: Ne voidaan nähdä, mutta demokratian kyseenalaistaminen on lain keskeinen ongelma. Yhtäkkiä hyvin lyhyellä tähtäimellä yliopistot valitsevat oikeushenkilömuotonsa rahoituksen perusteella. Mielestäni kakussa ei ole niin paljon rahaa, että se pystyisi vastaamaan hätähuutoon, joka perusopetuksessa on nähtävillä.
    TT: Jos maistereista maksetaan, mutta kandeista ei, niin yliopistosta tulee maisterintuotantolaitoksia, jolloin perustieteen tekeminen häviää. Kandin ja maisterin rahallinen arvo pitäisi olla yliopistolle sama. Tämä on laajempi ongelma kuin vain tiedeyhteisöjen sisäinen.
    OB: Sillä ei ole väliä paljonko niistä maksetaan, jos opiskelijat nähdään karjana, joka tuotetaan mahdollisimman nopeasti järjestelmästä ulos.

Matti Markkola
Kuva Tiina Vanhatupa