Haaste: Voisitko askarrella joulukortin Ylioppilaslehden lukijoille?
Ylioppilaslehden toimitus
Mitähän sitä tekisi? Ainakin tiedän, miten en halua tehdä.
En halua toivottaa hyvää joulua millään perinteisellä kortilla, jossa pönöttää joku typerä porkkanalla somistettu lumiukko tai pönäkkä pukki lahjoineen.
Tarvitsen konsultin. Soitan graafikko Emil Bertellille ja kysyn, voisiko hän pitää minulle pikakurssin joulukortin suunnittelusta.
”Tämä on ihan hauskan kuuloinen keissi, mutta mulla eivät ihan nyt taida paukut riittää mihinkään kauhean kummoiseen.”
Pliis, pliis, pliis!
”Tämä aihe ei ole ihan sellainen, johon osaisin helpolla sanoa mitään. Joulu on vähän vaikea. Siinä
on paljon perinneaspekteja. Ihmiset tahtoo olla kauhean konservatiivisia”, Bertell sanoo.
Bertell on itse tehnyt mustavalkoisia joulukortteja, joita koristaa typografinen lumihiutale: kortissa lukee hänen itsensä suunnittelemalla fontilla Merry Christmas. Sanat ovat kortissa sikin sokin.
”Moni on diggaillut korteista, mutta tosi moni on sanonut, eikö kortteja voisi olla punaisina. Että nämä eivät ole jouluisia.”
Bertellin mukaan tapoja alkaa työstää joulukorttia – tai grafiikkaa yleensä – on miljoonia.
”Itse lähtisin hakemaan jonkin jouluun liittyvän aspektin, keräisin kuvamatskua teeman ympäriltä ja kyhäisin niistä jonkinlaisen oman fuusion. Mutta joulu on tosi vaikea. Joko kortista tulee kliseinen lässy tai sitä ei mielletä jouluiseksi.”
Okei. Minä en tee perinteistä korttia. Enkä laita siihen tekstiä. Yritän rikkoa rajoja. Avainsana on myös yksinkertaisuus.
Tässä, hyvät lukijat, on joulukorttinne. Sillä haluan sanoa, että pukkikin on inhimillinen. Vaikka hänelläkin saattaa olla himoja esimerkiksi pullon sisältöön, hän ei ota, koska muuten ei poro kulkisi.
Älkää siis tarjotko paukkuja pukille.
Sami Takala
