12. joulukuuta 2008
Teksti:

Muistathan leipäkoneen, tuon lama-ajan ikonin?
    Vaikeaa sanoa kumpi oli ensin: nousukauden tarve ostaa uusia härveleitä vai laskusuhdanteen tarve käyttää niitä. Leipäkoneen funktio oli kuitenkin selvä.
    Kotitalouksien raha oli tiukassa, joten leipominen oli kannattavaa. Pimeinä yön tunteina laitteeseen kaadettiin ainekset ja valittiin ohjelma. Tämän jälkeen kone metelöi usean tunnin ajan. Lopputuloksena aamiaispöydässä komeili rapeakuorinen kakku, joka oli sisältä melkoista höttöä.
    Leipäkone oli lopulta samaa sarjaa limu- ja sipsikoneen kanssa. Viimeistään 90-luvun puolivälissä tilaa vievät laitteet jäivät lojumaan kaapin nurkkaan, ellei niistä oltu jo luovuttu kokonaan.
    Loppujen lopuksi leipäkone ei koskaan pärjännyt käsin leivotulle, ei maussa eikä ajassakaan. Siinä missä itse pystyy suorittamaan koko prosessin alle pariin tuntiin, leipäkone puksuttaa vielä pari päälle.

Mutta mikä leivässä oikein maksaa? Raaka-aineet muodostavat vain noin 4,5 prosenttia hinnasta. Vähittäiskauppa nappaa 31 prosenttia, ja 14,5 prosenttia hinnasta on arvonlisäveroa. Loput koostuvat myllyn, leipomon ja kuljetuksen kustannuksista.
    Vielä vuonna 2005 vehnän tuottajahinnat olivat matalimmillaan yli vuosikymmeneen, mutta huonot satokaudet ja muut tekijät nostivat hintaa sadasta eurosta tonnilta yli kahteensataan euroon vuonna 2007. Kuluneena syksynä hinta on laskenut hieman alle kahdensadan euron, mutta sato jäi runsaiden sateiden vuoksi huonoksi. Tämänhetkisten hintojen mukaan leivän raaka-aineen hinta vehnän osalta on 17,5 senttiä kilolta.

Paljon puhuttu viljan hinnan nousu kohottaa todellisuudessa leivän hintaa vain parilla prosentilla. Tästä korkeammat korotukset johtuvat muista tekijöistä. Leipomoala työllistää Suomessa 10 000 työntekijää, eli yli neljäsosan koko elintarviketeollisuuden 35 500 työntekijästä. Alaa edustava Leipuriliitto katsoo, että leivän hintaa on nostettava 10-20 prosenttia muutaman vuoden kuluessa.
    Syiksi nostetaan usein viljan ja energian hinnat, mutta todellisia tekijöitä ovat kuljetuskustannusten nousu, palkankorotukset ja inflaation kiihtyminen. Myös bioenergiavilja vie peltotilaa ruokaviljalta.
    Liiton mukaan hinnannousu on kuluttajan etu. Siten Suomessa säilyy monipuolinen leipäkulttuuri.
    Tätä teoriaa vastaan sotii se seikka, että Suomessa kaksi suurinta leipomoa hallitsevat 60 prosenttia miljardin euron leipämarkkinoista, ja loput ovat keskisuuria ja pieniä yrityksiä. Pienet leipomot ovat kuihtumassa pois kovan kilpailun myötä. Monipuolisen leipäkulttuurin todellista ylläpitoa olisi pienten paikallisten leipomoiden tukeminen.

Vaihtoehtoisesti voi ostaa tarvikkeet ja ryhtyä leipomaan itse. Raaka-aineista riippumatta se tulee halvemmaksi kuin kaupasta ostettu leipä – olivat raaka-aineet sitten Lidlistä, jolloin kilon painoisen vuokaleivän hinnaksi tulee noin 50 senttiä, tai luomu-luontaistuotemyymälästä, jolloin kilohinnaksi tulee 2,30 euroa.
    Itse leipomalla pystyt välttämään ne välikädet, jotka muodostavat yli 90 prosenttia leivän kauppahinnasta. Parihenkinen opiskelijatalous, joka ostaa leipää keskimäärin kolme kertaa viikossa, säästää vuodessa jopa 300 euroa leipomalla itse.

Kauravuokaleipä
Tekoaika n. 2 tuntia

5 dl kädenlämpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa
10 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita (voi korvata leseillä, siemenillä, porkkanalla, etc…)
3 rkl öljyä
1 tl suolaa
Voita voiteluun

1. Sekoita suola ja hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää puolet jauhoista ja kaurahiutaleet koko ajan vaivaten.
2. Lisää loput jauhoista ja lopuksi öljy. Peitä kulho liinalla ja jätä lämpimään vedottomaan paikkaan kohoamaan puoleksi tunniksi.
3. Levitä kohonnut taikina voideltuun vuokaan ja jätä liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi.
4. Nosta vuoka 225-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi, kunnes pinta muuttuu kullankeltaiseksi. Ota vuoka uunista ja anna sen jäähtyä 20 minuuttia, ennen kuin kumoat leivän ulos.

Tommi Melajoki