14. marraskuuta 2008
Teksti:

Vanhan valtauksessa käsittelimme työryhmässä Ylioppilaslehden tulevaisuutta. Saimme aikaan paperin, jonka luin ääneen ja jota puolustin istuvan päätoimittajan Yrjö Larmolan vastaväitteiltä. Ilmapiiri ei suosinut häntä.
    Enää en muista, mitä paperissa oli. Todennäköisesti vaadimme enemmän demokratiaa, tukea kolmannen maailman kansoille, rauhanpolitiikalle ja sukupuolten tasa-arvolle.
    Nämä olivat 1960-luvun radikaalien keskeisiä vaatimuksia silloin ja ne ovat hyviä vaatimuksia vieläkin.
    Juuri siksi Vanhan valtaus elää edelleen ja siksi sitä kannattaa juhlia.
    Samana päivänä kun Martti Ahtisaari sai Nobelinsa, pelasin Namibiassa jalkapallo-ottelun paidassa, jonka selässä luki: LaRRI. Fighting for Social Justice since 1998! Kyseessä on namibialainen työelämän tutkimuslaitos, jota SAK:n ja STTK:n solidaarisuusjärjestö SASK on tukenut koko ajan. Nyt oli sen kymmenvuotisjuhla.
    Työssä on mitä suurimmassa määrin 1960-luvun hehkua. Järjestö patistaa paikallista ammattiyhdistysliikettä keskittymään jäsenten kuulemiseen, palvelemiseen ja myös taisteluun globalisaation ja yksityistämisen vahingollisia seurauksia vastaan. Samaa järjestö toivoo Suomelta – turhaan. Suomi ja EU kiristävät Namibiaa lihantuontitullien korottamisella, ellei se suostu päästämään EU:n subventoituja maataloustuotteita rajoituksitta markkinoilleen.
    Vain harvassa mustan Afrikan maassa asiat ovat nyt paremmin kuin vuonna 1968. Yksikään Afrikan maa ei ole hyötynyt rajojen avaamisesta pääomien vapaalle liikkumiselle ja oman tuotannon tukien poistamisesta. Tätä IMF ja Maailmanpankki ovat edellyttäneet lainojensa ehtona. Lähinnä Aasian maat ovat hyötyneet pääomien vapaasta liikkuvuudesta. Ne rakensivatkin oman tuotantonsa tullimuurien ja subventioiden varassa kilpailukykyisiksi, ennen kuin poistivat tuet – jos poistivat.
    Euroopan unionin menestys ei vaadi Namibian talouden kurjistamista. Namibia ei uhkaa Suomen omaa tuotantoa, sillä tuonti sieltä on muutamia kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Kiristyksen syynä on uskollisuus uusliberaalin talouspolitiikan arvoyhteisölle, jota johtaa Yhdysvallat, näkyvissä olevin seurauksin.
    Näiden arvojen mukaan yhtiöiden voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot maksatetaan yhteisestä pussista.

Pekka Peltola
Kuva Mrfink