Varaudu vaikeuksiin
Sukupolvi ei ole enää niin kuin ennen. Käsite oli Suomessa ensi kertaa muodissa 1920-luvulla. Sanalla oli intellektuelli ja vakava kaiku.
”Oli ajatus nuoresta sukupolvesta, joka edustaa tulevaisuutta nykyisyydessä ja jonka käsissä toivo on. Se oli aika sankari-herooista hommaa”, sanoo sosiologian tutkijatohtori Semi Purhonen
Nyt sukupolvi on kokenut inflaation.
”Sitä käytetään kaiken maailman pepsimax- ja saippuamainoksissa.”
Toinen aloittelevan sukupolven tulkkia hidastava seikka on asennetutkimuksissa paljastunut suomalaisnuorison konservatiivisuus, Purhonen varoittaa.
”Punavihreydestä, globalisaatiosta tai eläinoikeuksista ei ole pohjaa millekään kovin laajalle.”
Toisaalta elitistisyys ei ole ennenkään jarruttanut menoa. Sukupolviliikkeen dynamiikka toimii niin, että pieni piiri ajaa agendaansa ja julistaa edustavansa suurempaa ryhmää.
Hyödynnä ja pelkää nettiä
1960-luvulla oli helppoa. Kaikki katsoivat samaa televisio-ohjelmaa ja kuunteli samoja radiolähetyksiä. Nettiyhteisöihin sirpaloituneen nuorison on paljon vaikeampi pitää itseään sukupolvena.
Toisaalta 1960-lukulaiset eivät netittöminä voineet masinoida nykyisen kaltaista aktivismia.
”On vaikuttamisen muotoja, joista vanhemmat ihmiset ja poliittinen eliitti eivät tiedä mitään, koska se tapahtuu netissä suoralla vaikuttamisella eliitteihin ja asiantuntijakulttuureihin”, sosiologian tutkija Tommi Hoikkala huomauttaa.
Opi perusasiat
Sukupolvi tarvitsee teoreettisen perustan. Etsi sellainen kirjallisuudesta ja luo sen pohjalta uutta.
”Jokainen verevä yhteiskunnallinen liike on tuottanut itse teoreetikkonsa”, Hoikkala sanoo.
Naiset eturiviin
Suomalaisessa sukupolviliikehdinnässä on aina pätenyt mestari-kisälli-asetelma. Esimerkiksi Vanhan valtaajien mestareina toimivat ennen sotia syntyneet. Malli on ongelmallinen, koska perustellusti voisi puhua oppipoika-mallista.
”Miehet ovat olleet aktivisteja ja toimineet julkisuudessa. Naiset olivat taustalla, muusia ja viihdyttäjiä.”
Hoikkala uskoo, että naisten aika on koittanut.
”Nuoret naiset ovat fiksuja, koulutetumpia ja monipuolisesti argumentoivia. He voisivat olla uuden ajan airut.”
Retroile
Hoikkala yllyttää sukupolvensa tulkiksi haluavaa retroiluun: kokoamaan best practices -hengessä parhaat palat 1960-luvun radikalismista, 1970-luvun taistolaisuudesta, 1980-luvun ympäristöliikkeestä, 1990-luvun eläinoikeusliikkeestä ja 2000-luvun aktioista.
Liikkeisiin kannattaa suhtautua kriittisesti ja oppia muiden virheistä.
”Ylisukupolvisuus on fiksua, koska on kyse kulttuuritraditiosta ja sen välittämisestä”, Hoikkala sanoo.
Aiempien sukupolvien suunnalta on odotettavissa ylenkatsetta, Purhonen ennustaa:
”Jos Suomessa syntyy nykyisin joku liike, aina verrataan, että ei tämä ole yhtä hienoa kuin silloin 1960-luvulla.”
Ruikuta rakentavasti
Kokoa nuoria ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä kulttuuriin, yhteiskuntaan ja elämään. Miettikää yhdessä, miten kurjuudesta voisi päästä eroon yhteisesti poliittisilla päätöksillä, neuvoo Hoikkala.
Käytä valmiita rakenteita
Finanssikriisin seurauksena valta on palaamassa markkinoilta valtiolle. Nyt jos koskaan kannattaa vallata puolue, sanoo Hoikkala.
”Myös Barack Obaman voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa vahvistaa käsitystä politiikan paluusta. Nuorten äänestäminen ja äänestäminen ylipäätään lisääntyi.”
Pakota kannanottoihin
Vanhan valtaajat edustivat pientä osaa ikäluokasta. Tapahtumana se herätti huomiota ja tunteita.
Samanikäisten oli otettava kanta siihen, puolesta tai vastaan.
”On tärkeintä, että valittu teema herättää tunteita puolesta ja vastaan, saa julkisuutta ja herättää huomiota”, Purhonen neuvoo.
Ole kärsivällinen
Sukupolven tulkin työ on pitkäjänteistä. Voi viedä vuosikymmeniä ennen kuin ihmiset huomaavat kuuluvansa sukupolveen, jonka äänitorvi olet.
Purhosen mukaan Vanhan valtauksen kohdalla kävi juuri näin. Pieni porukka valtasi talon, mutta nykyisin paljon suurempi osa samanikäisistä lukee itsensä Vanhan valtaajien sukupolveen.
Kun sukupolvi on rakennettu, sitä on pidettävä yllä – esimerkiksi aktiivisella muistelutyöllä. Sitä helpottaa, jos avaintapahtuma on positiivinen ja veretön, kuten Vanhan valtaus.
”1970-luvun taistolaisuutta ei esitetä samalla tavalla sukupolven avainkokemuksena. Siihen liittyy enemmän negatiivisia mielleyhtymiä nykyään”, Purhonen arvioi.
Ninni Lehtniemi
Kuva Mirka Suikkanen
