28. marraskuuta 2008
Teksti:

”Meillä profiili on suorastaan Exceliin hakattu. Ensimmäisestä palaverista lähtien olemme puhuneet siitä, millaiselta yhtiöltä haluamme ulkopuolisten silmissä näyttää”, kertoo raskaaseen musiikkiin keskittyneen Stay Heavy Recordsin Jari Kontunen .
    Kontunen istuu pienlevy-yhtiöiden kattojärjestön Indieco ry:n hallituksessa. Hän tietää, että uuden sukupolven levy-yhtiöt rakentavat profiilinsa entistä laskelmoivammin. Brändin kehittäminen nähdään yhtä tärkeänä kuin artistien valinnat.
    Hyvä esimerkki tarkasta rakentamisesta on noin puolitoista vuotta sitten perustettu helsinkiläis-berliiniläinen New Judas. Pitkään haudutellun firman kimmokkeena oli saada Suomeen uskottava elektroniseen musiikkiin keskittynyt levy-yhtiö.
    New Judaksen label manager Ville Haimala sanoo, että firman nimikin valittiin ”viiden tuhannen nimen pankista”.
    ”Uskottavuus tulee muualtakin kuin pelkästä mainonnasta. Jokaisen tuotteemme, oli se sitten mp3, miksaus tai nettisivu, on oltava hyvin kelattu joka puolelta.”
    ”Yleisömme on niin pirun tiedostavaa, että jos joku näyttää tyhmältä promokuvassa, se voi vuotaa uskottavuuden pilalle”, Haimala kärjistää.
    Myös Stay Heavyn Kontunen korostaa ammattitaitoista tekemistä.
    ”Helsingissä piirit ovat todella pienet. Se miten toimit artistien kanssa ja viet projektejasi eteenpäin, tulee baaritiskillä vastaan”, Kontunen sanoo.

Stay Heavyn tunnetuimmat artistit ovat suomalaiset Waltari, Before The Dawn, Godsplague, Blake ja indonesialainen Noxa. New Judas pyrkii siihen, että levymerkki olisi vähintään yhtä tuttu kuin sen tunnetuimmat artistit Huoratron, Pets on Prozac ja hehkutettu tulokas Le Corps Mince De Françoise.
    ”Olemme rummuttaneet levy-yhtiötä melkein enemmän kuin artisteja. Sen sijaan, että huutaisimme viittä eri nimeä, huudamme vain yhtä. Kun levymerkkimme profiili on korkea, voimme periaatteessa tehdä sen nimissä ihan mitä vain”, Haimala selittää.
    Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi keikkamainoksessa voi lukea suurimmalla New Judas ja vasta sen alla ketkä ovat esiintyjät. Kuluttajat tietävät pelkän levymerkin perusteella mitä on odotettavissa.
    ”Elektronisessa musiikissa artistin elinkaari kun voi olla todella lyhyt verrattuna labelin elinkaareen”, Haimala perustelee.

Suuria levy-yhtiöitä, Universalia, Warner Musicia, EMIä ja Sony BMG:tä, on julkaisujen perusteella vaikea erottaa toisistaan. Tarkkaan vaalitusta profiilista on pienelle levy-yhtiölle kilpailuetua – mutta myös haittaa.
    ”Raskaan musiikin puolella useimmat ovat tietoisia siitä, kuka levyt julkaisee. On paljon puritanisteja, jotka ovat sitä mieltä, etteivät kikkelihevi- ja bläkkisbändit voi olla samalla levymerkillä”, Kontunen kertoo.
    Stay Heavy on jo ongelman ratkaissut. Se aikoo perustaa eri musiikkityyleille omat alamerkit.
    Profiiliaan varjelevat levy-yhtiöt joutuvat toisinaan kieltäytymään hyvistäkin tarjouksista.
    ”Meille tarjotaan hirveästi sellaista musiikkia, mille voi heti sanoa ei. Ei meitä kiinnosta melankolinen suomirock, vaikka se voisi myydä hyvinkin”, sanoo I Was A Teenage Satan Worshipperia, Jesseä, Jermainea ja Pintandwefallia edustavan GAEA Recordsin label manager Esa Tontti .
    GAEAn tapauksessa levy-yhtiön kotipaikka sotkeutuu tahtomattaan firman profiiliin.
    ”Helsinkiläinen musaväki luulee, että meidän bändimme ovat Tampereelta, vaikka niistä lähes kaikki on Helsingistä.”

Kaikki kolme levy-yhtiötä tähtäävät ulkomaisille markkinoille. Suomalainen levy-yhtiö voi ulkomaisesta näkökulmasta olla eksoottinen, mutta New Judasin Ville Haimalan mukaan kansallisuudesta ei ole profiilin tukipilariksi.
    ”Toki nyt kun Le Corpsen tytöt ovat lyömässä läpi, toivomme, että se aloittaisi jonkinlaisen Suomi-soundin maailmalla. Siitä olisi paljon hyötyä kaikille toimijoille.”

Regina vaihtoi perinteiselle lafkalle

Aiemmin pienellä Next Big Thing -levymerkillä toiminut Regina julkaisee helmikuun puolivälissä kolmannen albuminsa Johanna Kustannuksen kautta.
    Mikä sai trendikkään elektropop-yhtyeen valitsemaan suomirokistaan tunnetun levy-yhtiön?
    ”Ei Johannan rock-imago ollut tietenkään mikään houkutin, mutta Suomesta puuttuu sellainen levy-yhtiö, joka olisi profiloitunut ainoastaan lajityyppimme musiikkiin”, bändin säveltäjä-tuottaja Mikko Pykäri sanoo.
    Johanna vakuutti yhtyeen hyvällä hengellä ja lupaamalla sataprosenttisen taiteellisen vapauden.
    Voiko Reginan tiedostavia faneja haitata levy-yhtiön muutos?
    ”En usko. Teemme musaa ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Eikä Next Big Thing ollut sen tyylikkäämpi kuin Johannakaan. Nyt voi olla turvallisemmin mielinkin, kun takana on taloudellisesti vakaa yhtiö, joka ei ole yhden ihmisen varassa.”

Matti Markkola
Kuva Janne Kuisma