Muistatte varmaan, miten maamme kulttuurielämä järkkyi viime talvena. Presidenttejä ammuttiin Kansallisteatterissa, ja Kluuvin galleriaan rakennettiin Neitsythuorakirkko. Suomen marsalkka pukeutui mustaan korsettiin ja bylsi pikaisesti nuorta kirgiisiä.
Näiden tapahtumien jälkeen juuri mikään ei ole tuntunut miltään. Raiskattu pehmonalle tai penis seurakuntatiloissa ei hetkauta samalla tavalla kuin lapsiporno.
Skandaalien jäljittäminen vaatii herkkyyttä tunnistaa kulttuuri-instituution jännitteitä. Skandaalivainu, le flair du scandale, syntyy harjoittelun tuloksena, mutta kulttuuritoimituksista löytyy vinkkejä skandaalin metsästykseen:
Muista: kulttuurijournalismissa ei ole uutisia, on vain kulttuuriskandaaleja.
Suuret ikäluokat ovat saatanasta. Kun vainuat niihin kohdistuvaa kritiikkiä, kärjistä sitä ja odota eläkepommilaisten vihapostia. Bensaa liekkeihin saat pirauttamalla Osku Pajamäelle.
Sotasankarit eivät ole sankareita. Aina kun Mannerheimista tehdään fiktiota, joku närkästyy siitä. Tarkista: onko pikkurilli pystyssä? Sössöttääkö se?
Kulttuuripiireistä löytyy valtava potentiaali katkeruutta, itsekkyyttä ja vihaa. On ihmisiä, jotka pitävät asemistaan kiinni tehokkaammin kuin on tarpeen. Ota selvää, kuka on jäänyt hyväveliverkoston ulkopuolelle, se ei varmasti ole reilua!
Tekeekö joku pahaa viattomille? Ilmainen skandaalivinkki: tamperelainen kuvataiteilija Hannamari Matikainen tekee grafiikkaa vetämällä söpöt pehmoeläimet prässin läpi.
Ylen hyvä palvelu. Taas Yleisradio käyttää rahaa johonkin turhaan ja lopettaa juhannussalon koristelijoista kertovan sarjan, jolla oli enemmän katsojia kuin Närpiössä asukkaita.
Kirja-alan pyhä kolminaisuus. Kirjan matka kirjailijalta kustantamolle ja sieltä kirjakauppaan on jännittävämpi kuin reppureissu Siperian halki. Ja vaivalloisempi.
Kulttuuripalkinto on kulttuuritoimitusten pelastus. Se, ketkä ovat ehdolla palkinnon saajiksi, ei ole lainkaan niin kiinnostavaa kuin se, ketkä eivät ole. Ja miksi kukaan ei ota Panu Rajalaa vakavasti?
Palkinnon saa aina joku, joka ei sitä ansaitse. Kun kaunokirjallisuuden Finlandia jaetaan torstaina 4. joulukuuta, kuuntele palkintopuhe tarkkaan. Melko varmasti siinä on jotain, joka antaa aihetta ylitulkinnalle.
Antti Järvi
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri.
