Meri Pukarinen ei anna haastatteluja ruotsiksi. Ei, vaikka ympäristöjärjestö Maan ystävien kampanjakoordinaattorilta niitä välillä kysytään.
Pukarisen tutkintotodistus Humanistisesta ammattikorkeakoulusta väittää, että tämän ruotsin taito on hyvä. Itse hän ei kuitenkaan kielitaitoonsa luota.
”Olin kirjoittanut B-ruotsista laudaturin edellisenä keväänä, ja virkamiesruotsi tarkoitti kohdallani käytännössä sitä, että luin läpi suppeahkon sanaston ja kävin juttelemassa lyhyesti ruotsinopettajan kanssa”, vuonna 2007 valmistunut Pukarinen kertoo.
Meri Pukarinen ei liene ainoa suomalainen korkeakoulutettu, jolle ruotsin puhuminen julkisesti olisi painajainen. Ainakin näin voisi päätellä Ylen uutisten juuri tekemän kyselyn ja Oulun yliopistossa tämän vuoden tammikuussa tarkastetun väitöskirjan perusteella.
Ylen kyselystä selvisi, että suomenkielisten ammattikorkeakoulujen kieltenopettajien mielestä opiskelijoiden ruotsintaito on heikentynyt selvästi vuoden 2005 jälkeen. Silloin toisen kotimaisen kirjoittamisesta tuli ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoista.
Opiskelujen alussa monia odottaakin yllätys. Useat lukiosta korkeakouluun siirtyvät eivät ole edes tienneet, että kaikkien korkeakoulujen tutkintovaatimuksiin kuuluu virkamiesruotsi.
Korkeakouluissa heikko ruotsin taito kostautuu. Noin viidesosa korkeakouluista valmistuvista suomenkielisistä opiskelijoista ei täytä korkeakoululaissa säädettyjä tyydyttävän virkamiesruotsin taidon vaatimuksia, kertoo puolestaan kasvatustieteen tohtori Hannu Niemen väitöstutkimus.
Onko virkamiesruotsi siis pelkkä vitsi?
Helsingin yliopistossa ruotsin lehtorina toimiva Valtion kielitutkintolautakunnan jäsen Ullamaija Fiilin sanoo tuntevansa Niemen väitöstutkimuksen. Hän muistuttaa, että korkeakouluista valmistuu vuosittain noin 40 000 opiskelijaa.
”Vaikka olemme tehneet paljon töitä saadaksemme kielten arvostelukriteerit yhteismitallisiksi, opetuksen tason ja opiskelijoiden kielitaidon lähtötason suuret erot tuottavat väistämättä hajontaa valmistuvien ruotsintaidossa”, Fiilin muotoilee.
Hän muistuttaa, että ammattikorkeakouluissa vuosittain aloittavista opiskelijoista noin yksi kolmasosa ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa. Sen sijaan esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoilla on yleensä jo varsin hyvä ruotsin lähtötaso.
”Meillä yli 70 prosenttia on suorittanut vähintään ylioppilaskokeen B-ruotsin arvosanalla magna.”
Helsingin yliopiston ruotsinkurssit ovat siis riittävän tehokkaita, ja täältä valmistuvat maisterit todella osaavat virkamiesruotsia vähintään tyydyttävästi, Fiilin uskoo. Sen sijaan opiskelijat ovat liian itsekriittisiä.
”Yliopisto-opiskelijat kuvittelevat usein `tyydyttävän` eli Euroopan neuvoston kielitaitokriteeritaulukon B1-tason mukaisen kielitaidon olevan jotain paljon erikoisempaa kuin se on.”
Se, miten tärkeä virkamiesruotsin taito sitten on valtion tai kuntien hallintoon sijoittuville korkeakoulutetuille, riippuu tehtävästä.
”Kaksikieliseen palveluun velvoittava laki koskee virastoa, ei jokaista yksittäistä virkamiestä”, toteaa neuvotteleva virkamies Ann-Britt Ylinen Ympäristöministeriön kansainvälisestä yksiköstä.
Ylisen yksikkö hoitaa valtion ympäristöhallinnon osalta muun muassa pohjoismaista yhteistyötä, ja yksikköön valikoituvat henkilöt käyttävät sujuvasti molempia kotimaisia kieliä.
”Koko ministeriöstä kyllä löytyy virkamiehiä, jotka menevät nurkan taakse piiloon, kun pitäisi käyttää ruotsia”, Ylinen sanoo.
Tämä tosin saattaa johtua enemmän arkuudesta kuin kielitaidon puutteesta.
Taustaltaan kaksikielisen Ylisen mielestä ruotsiksi vaikeneminen ei ole suuri synti silloin, kun virkamiehen kielitaito ei ole edellytys inhimillisten perusoikeuksien toteutumiselle.
”Tilanne on täysin toinen esimerkiksi terveydenhuollossa.”
Helsingin yliopistossa neljättä vuotta lääketiedettä opiskeleva Laura Save kertoo kuulleensa, että monissa terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ruotsinkieliset potilaat ohjataan sujuvimmin ruotsia puhuville lääkäreille. Save itse on sitä mieltä, että lääkärin virassa toimivan olisi pystyttävä hoitamaan työtään molemmilla kotimaisilla.
”En tosin ole varma, pystyisinkö itse tähän juuri nyt.”
Laura Save kävi lääkäriksi opiskeleville tarkoitetun pakollisen ruotsinkielen kurssin toisena opiskeluvuonna. Sekä suullista että kirjallista ruotsia harjoittavalla kurssilla painotettiin erityisesti potilastilanteita.
”Kurssi oli todella hyödyllinen. Sen jälkeen tuntui, että ruotsilla pärjäisi potilastyössä ihan hyvin, mutta sen jälkeen opit ovat valitettavasti alkaneet unohtua.”
Laura Kimari
Kuva Tuomas Niskanen
