Lasse Laitisen (Ylioppilaslehti 15/08) mukaan asevelvollisuusarmeija on toimiva ja järkevä ratkaisu ”perinteisiä uhkakuvia varten”. Käsitys sodasta on kuitenkin muuttunut parin viime vuosikymmenen aikana totaalisesti.
Perinteisten valtioiden välisten konfliktien rinnalle ja ohikin ovat nousseet konfliktit, joissa osapuolet ovat voimasuhteiltaan täysin erivahvuiset. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen opettaja, majuri Jyri Raitasalo on osoittanut väitöskirjassaan Constructing War and Military Power after Cold War (2005) sodankuvan muuttuneen länsimaissa merkittävästi sitten kylmän sodan.
Jo Adam Smith käytännössä esitti keskeisimmät taloustieteelliset argumentit asevelvollisuutta vastaan: suhteellisen edun ja erikoistumisen. Ihmiset eroavat oppimiskyvyltään ja osaamiseltaan, ja näin ollen ihmiset hakeutuisivat ideaalisilla työmarkkinoilla parhaiten sopiviin työtehtäviin. Asevelvollisuusjärjestelmä ei juuri hyödynnä näitä tekijöitä.
Saksalainen Johann H. von Thünen (1875) totesi asevelvollisuuden johtavan väkivaltaisempiin sotiin, ja myöhemmin Choi & James (2003) ovat osoittaneet asevelvollisuusarmeijan kasvattavan merkittävällä tavalla aseellisen konfliktin riskiä. Asevelvollisuusarmeijan näennäinen halpuus saattaa tulla kansalaisille hyvin kalliiksi. Laitinen ei lainkaan huomioi, että asevelvollisuuden staattisten kustannusten lisäksi sillä on myös usein vähäteltyjä dynaamisia ja pitkäaikaisia kustannuksia.
Armeijan vapaaehtoisuus ei merkitsisi reservin hävittämistä, vaan reservin ylläpitämiseksi voitaisiin pyrkiä kehittämään erilaisia sopimussotilasjärjestelyjä. Tällöin palvelukseen hakeutuisivat vain siihen parhaiten motivoituneet, ja tehottomasta siviilipalveluksesta ja totaalikieltäytyjien vankiloihin sullomisesta voitaisiin vihdoin luopua. Armeijan kokonaisvahvuus pienenisi, mutta määrä korvattaisiin kaikilla tasoilla laadulla ja rajalliset resurssit voitaisiin allokoida huomattavasti nykyistä paremmin oikeissa sodissa tarvittaviin hankintoihin.
Jos asevelvollisuuden epätehokkuus ei tee siitä huonoa, niin aina voi kysyä, onko yhteiskunnalla välttämätön tarve pakottaa parhaat inhimilliset resurssinsa armeijan käyttöön? Jos vastaus tähän on kielteinen, valtiolla ei ole moraalista oikeutta teettää kansalaisilla pakkotyötä.
Thomas Brand
valtiot. yo., tekn. yo
vänrikki reservissä (II/06)
