28. marraskuuta 2008
Teksti:

Tällaista elämä on kai yleensä agenttijännäreissä.
    Vuonna 2002 Riikassa asuva Vladimir IljitÅ¡ Linderman pidätettiin.
    Syyte ei ollut aivan mitätön. Häntä epäiltiin suunnitelmasta murhata Latvian presidentti Vaira Vike-Freiberga. Ratsiassa poliisit löysivät räjähdettä Lindermanin nojatuolista – siitä, jossa hänen tyttärellään oli tapana leikkiä.
    Mies pakeni Venäjälle ja haki maasta poliittista turvapaikkaa. Kun Linderman arvosteli Putinia, hänet karkotettiin Venäjältäkin.
    Vladimir Linderman pakoili kaksi vuotta maan alla. Helmikuussa 2008 Venäjän turvallisuuspalvelu FSB löysi hänet ja luovutti Latviaan. Heinäkuussa 50-vuotias Linderman tuomittiin vuoden ehdolliseen rangaistukseen räjähteiden hallussapidosta.
    Muut syytteet kumoutuivat.

Vladimir Linderman on Venäjän kansallisbolshevikkien varapuheenjohtaja sekä opposition varjoparlamentin, Venäjän kansalliskokouksen, jäsen. Parhaiten hänet tunnetaan kolumneistaan, joita hän kirjoittaa nimimerkillä Abel muun muassa nettilehtiin kasparov.ru ja Limonka.
    Huhtikuussa 2007 kansallisbolshevistinen puolue kiellettiin Venäjällä ”ekstremistisenä”.
    Lindermanin törmäilyt eri maiden vallanpitäjien kanssa alkoivat jo paljon aiemmin.
    Miehen itsensä mielestä kyseessä on vain poliittinen ajojahti.
    ”Todisteiden väärentäminen ei ole Latviassa yhtä yleistä kuin Venäjällä, mutta sitä tapahtuu”, mies kuittaa.
    Hän on asunut lähes koko ikänsä Riiassa ja osaa Latviaa. Maan kansalaisuutta hänelle ei ole myönnetty.
    Kovin toivottu Linderman ei ole muuallakaan.
    Lokakuussa mies on jumissa harmaassa Helsingissä. Hän on ollut suomalais-venäläisen kansalaisfoorumin ja Rauhanpuolustajien aktiivien kanssa Venäjän tilanteesta.
    Latviaan miehen oli tarkoitus palata Tallinnan kautta 26. lokakuuta. Se ei onnistunut, sillä hänet käännytettiin Viron rajalta.
    ”Absurdia, että Viron valtio on adoptoinut Venäjän lyömän leiman!” Linderman puuskahtaa.
    Mutta onko kansallisbolshevistinen puolue sitten väkivaltainen kumouspuolue, kuten Venäjän hallinto väittää?
    Lindermanin mielestä asia on juuri päinvastoin.
    ”Koetamme herättää yleisön huomion väkivallattoman vastarinnan keinoin.”

Tähän mennessä keinot ovat usein olleet railakasta suoraa toimintaa. Joulukuussa 2004 kansallisbolshevikit valtasivat presidentin kanslian. Aktivistit saivat kolmen, neljän vuoden vankeustuomioita.
    Kohukirjailija Edward Limonovin vuonna 1992 perustama puolue tunnettiin aiemmin räyhäkansallisena. Nyt se yrittää parantaa mainettaan ulkomailla.
    ”Meitä pidetään yhä jonkinlaisena uusnatsipuolueena”, Linderman valittaa. Mies vakuuttaa, että puolue suhtautuu nyt myönteisesti maahanmuuttajiin.
    Venäjän demokraattinen oppositio tarvitsisi hänen mukaansa tukea erityisesti eurooppalaisilta kansalaisjärjestöiltä.
    Sitä Linderman yrittää nyt etsiä.

Ville Ropponen
Kuva Ville Ropponen