Kunnaala: Maito viinakauppoihin ja horoskoopit Hesariin!

T:Teksti:

Nyt on jälleen kansan aika kitistä pitkin internetiä ja printtimediaa. Asiahan on nimittäin niin, että suomalainen journalismi ja median yleinen kielenkäyttö ovat alennustilansa pahimmassa aallonpohjassa, ja se vituttaa meitä, veljet ja siskot!
    Oletteko lukeneet päivälehtiä viime aikoina? Minä en ole, sillä minulla ei ole varaa niihin, mutta lähdetäänpä liikkeelle vaikka näistä internetjulkaisuista.
    Viimeisen vuoden aikana olen havainnut Helsingin Sanomien verkkosivulla alati iltapäivälehtien suuntaan kiihtyvän laskusuunnan, jota kätevästi tasapainottaa iltapäivälehtien verkkoversioiden taantuminen takavuosien Hullu hullu maailma -lehtien tasolle.
    Vai mitäs siitä sanotte, että wisconsinilainen mies on syönyt 23 000 hampurilaista. No, ei tarvitse sanoa mitään – voitte katsoa videon!

Tässä tietysti tarjotaan, mitä kansa haluaa. No, kansa, olette perseestä. Kukaan ei tunnu välittävän enää pätkääkään, mistä kirjoitetaan ja miten, kunhan se myy.
    Itsekin jonkin verran lehtialalla työskennelleenä olen huomannut, että julkaistavan tekstin näkee usein useampi kuin yksi ihminen. Tämän on siis tarkoitettava sitä, että esimerkiksi nyt näiden iltapäivälehtien verkkotoimitukset ovat täynnä idiootteja, jotka kelpuuttavat julkaistavaksi suunnilleen mitä hyvänsä kukkua räikeistä yhdyssanavirheistä täysin luokattomaan asiasisältöön.
    Ja minkä kokoinen mainostoimisto päästää seulastaan läpi kolmen sanan sloganin, joka sisältää taivutusvirheen, yhdyssanavirheen, kolme pilkkuvirhettä ja viisi kirjoitusvirhettä.
    Saatan sikäli liioitella, että kuvatunlaista tekstinpätkää en ole vielä onnistunut bongaamaan, mutta yhtä lailla ”Ripset kruunaa flirtin” ja ”Minun Sonera” -tyyppiset mainoslauseet saavat minut enemmän raivon partaalle kuin jongleeraavat hipit, kokoomusnuoret ja liikaa parfyymiä käyttävät keski-ikäiset naiset yhteensä.

Viime vuonna yritin masinoida hyvin passiivisesti liikettä, jossa Helsingin Sanomien nettisivujen Vuoden mokaaja -äänestyksessä olisi laajamittaisesti äänestetty Helsingin Sanomia.
    Näin jälkeenpäin ajatellen ”Vuoden sonni” olisi kenties ollut veikeämpi titteli tuolle sivistyksen äänitorvelle.
    Kun nyt satuin taustatutkimuksen omaisesti näitä uutissivustoja selailemaan, haluaisin tämän kuukausittaisen viisitoistaminuuttiseni päätteeksi haistattaa paskat niille kyvyttömille häviäjille, jotka ovat ottaneet asiakseen ripustaa hakaristilipun parvekkeelleen.

Saara Kunnaala

Kirjoittaja olisi varsin viehättävä nuori nainen, jos ei käyttäisi näin kamalaa kieltä.