31. lokakuuta 2008
Teksti:

Korkeakouluopiskelijat ja työssäkäyvät ihmiset liikkuvat eniten. Kenties juuri siksi he ovat ahkerimpia kadottajia.
    Näin uskoo Suomen Löytötavarapalvelun toimitusjohtaja Petri Fonsén. Hänen mukaansa opiskelijoilla on yksi erityisen tyypillinen kadottamisen kohde: he unohtavat muistiinpanovälineensä ja tenttikirjansa bussien penkeille.
    Syksyisenä päivänä Helsingin Kaartin poliisin löytötavaratoimistossa lukutoukat loistavat kuitenkin poissaolollaan. Sen sijaan virkailijan vastaanotolle istahtaa pukumiehiä, HKL:n bussikuski, Ritva- nimisiltä näyttäviä vanhempia rouvia, rokkareita ja kodittomia kaduntallaajia.
    ”Housut ja takki jäivät ravintola Teatteriin muutama viikko sitten, mutta en ole jaksanut hakea niitä aiemmin pois”, kertoo vaatekassia kannatteleva Hans. Kauniaisissa asuvan Lassen lompakko varastettiin housuntaskusta yökerhossa Tallinnassa. Matti-nimisen muusikon avaimet tippuivat, kun hän etsi pullonavaajaa Kalliossa.
    Löytötavaratoimisto tuntuu taistelevan grillikioskien kanssa suosituimman jatkopaikan asemasta.
    Vaikka suurin osa poliisin löytötavaratoimistossa tavatuista unohtelijoista osoittautuu baarikärpäsiksi, Petri Fonsénin mukaan ravintolat eivät ole hukkaheikkien suosikkikohde.
    ”Eniten tavaraa katoaa ehdottomasti joukkoliikennevälineissä ruuhka-aikaan.”

    Suomen löytötavarapalveluun saapuvien tavaroiden kirjo tuntuu loputtomalta.
    ”Vastaanotamme kaikkea elintarvikkeista elektroniikkaan. Kerran saimme Espoon metsästä kanan ja etsimme vuonna 1944 kadonnutta käsilaukkua”, toimitusjohtaja kertoo.
    Ainoastaan vuodenajat tuovat tavaratoimituksiin ennustettavuutta: kesällä toimistossa seurataan virtaviivaisinta aurinkolasimuotia, talvisin varastoidaan röykkiöittäin lapasia. Tuska-festivaaleille unohdettiin viitisenkymmentä sysimustaa reppua.
    Löytötavaratoimistoon tuodut tavarat ovat lyömätön kulttuurin, eletyn elämän ja sosiaalisen aseman peili. Shoppailu näyttää olevan tämän hetken suosikkiharrastus, sillä eri vaateliikkeiden logoilla koristettuja pussukoita löytyy varastosta selvästi urheilukasseja enemmän.

”Nimettömät paperit”, kuuluu yhden löytötavaratoimiston laatikon otsikko. Kun boksin avaa, se paljastuu oikeaksi opiskelijoiden aarrearkuksi. Muutamaa futisfanin kausikorttia lukuun ottamatta se on pullollaan kadonneita yliopiston kopiokortteja, VR:n alennuskuponkeja ja muita opiskelutodistuksia.
    Haalareita kukaan ei ole kadottanut.

Heidi Konkka

Nappikauppaa kamerakännyköillä

Laman syvimpänä vuotena 1991 Helsingin poliisin löytötavaratoimisto vastaanotti alle 30 000 kadonnutta tavaraa. Viime vuonna Helsingin suurimpiin löytötavaratoimistoihin tuotiin tavaroita yli 120 000 kappaletta. Mikä meitä oikein vaivaa?
    ”Vielä 1990-luvulla meiltä käytiin hakemassa sateenvarjotkin, mutta nykyisin esimerkiksi Stockmannilta tuotujen joululahjakassien ja kännyköiden perään ei kysele kukaan”, kertoo Tiina Kuusiaro Helsingin kihlakunnan poliisin löytötavarapalveluista. Tarkastaja Kuusiaro ja Suomen
    löytötavarapalvelun toimitusjohtaja Fonsén ovat yksimielisiä siitä, että elintason muutokset heijastuvat suoraan ihmisiltä katoavien tavaroiden määrään. Esimerkiksi poliisin löytötavaratoimiston varastossa majailee 80 puhelinta, joiden omistajista puolet jättää luurinsa noutamatta ilmoituksesta huolimatta.
    Katoavien tavaroiden määrä on lisääntynyt myös siksi, että ihmisten liikkuvuus on kasvanut.
    ”Suomalaiset matkailevat ja käyttävät julkisia liikennevälineitä yhä enemmän, mutta lisäksi myös turisteja on yhä enemmän”, Fonsén tarkentaa. Turistien läsnäolosta kielivät esimerkiksi löytötavaratoimistojen varastossa lojuvat vieraskieliset kirjakasat.
    Sattumaa ei tietenkään ole se, että moni sortuu huolimattomuuteen ravintolassa.
    ”’Jos asiakkaan kyselemää tavaraa ei ole varastettu, alkoholi on selvästi yleisin syy tavaroiden katoamiseen”, nimettömänä pysyttelevä poliisin löytötavarapalveluiden toimistosihteeri selittää. Suomen Löytötavarapalvelun Fonsén on toista mieltä.
    ”Kiire ja stressi ovat selvästi suurin syy kadottamisen taustalla – tai vaihtoehtoisesti äärimmäinen huolimattomuus.”

Löytötavaratoimistoon hukkunut tavaramäärä ei peilaa ainoastaan sitä, kärvisteleekö Suomi laman kourissa vai paistattelee päivää nousukauden huipulla. Unohtelulla on myös neuropsykologinen taustansa.
    ”Arkipäiväinen tavaroiden kadottaminen johtuu ihmisen työmuistin kuormituksesta ja toiminnassa tapahtuvasta häiriöstä”, selittää aivotoiminnan ja käyttäytymiseen yhteyksiin erikoistunut HYKS:in johtava neuropsykologi, dosentti Marja Hietanen.
    Hietasen mukaan lisääntynyt unohtelu voi kertoa psyykkisestä pahoinvoinnista, sillä työmuistin toimintaa heikentävät esimerkiksi univaikeudet, ahdistuneisuus, stressi ja alkoholi.
    ”On vaikea sanoa, kertooko alkoholinkäyttö kohonneesta elintasosta vai lisääntyneestä tarpeesta lievittää stressiä.”

Heidi Konkka