Näin sen voi tiivistää: Ensin juotiin hilpeenä neloskaljaa. Sitten tuli vuosi 1990, ja oltiin kalpeena hiljaa.
Lama.
Idänkauppa hyytyi, bruttokansantuote romahti. Joka viides työikäinen oli vailla työtä. Liiketilat vapautuivat keskiolutbaareille, ja tarjoilijat riisuivat paitansa.
Viime vuodet lamaan on suhtauduttu kuin loskaiseen alkutalveen, joka ei ole vielä alkanut.
Sen olemassaoloon ei usko, ja sitä elää kuin viimeistä päivää.
Kulutushysteriaa, luksusta arkeen. Kirsikkatomaatteja. Nahkalaukku. Uniikit kännykänkuoret.
Leväperäisiä pankkeja ja pikavippejä.
Lihavien vuosien jälkeen Suomi on matkalla kohti uutta kriisiä, joka tullaan muistamaan 2000-luvun ensimmäisenä lamana.
Samaan aikaan korkeakouluopintonsa aloittavat ne, jotka syntyivät yhtä aikaa edellisen laman kanssa.
Jos elämä on ollut yhtä noususuhdannetta, mitä odottaa lamalta?
Ensimmäinen neuvo: usko pois, lysti loppuu pian. Edellinen nousukausi päättyi noin kaksi ja puoli kuukautta siitä, kun limsakoneet lastattiin kauppojen hyllylle.
Laitetta on nyt saatavilla Clas Ohlsonilta.
Tutustu mainosalan ammattilaisiin. Lama iskee omistusasuntojensa takia ylivelkaantuneisiin, ja moni joutuu myymään kotinsa alle velkansa määrän.
Kun odotat vuoden tai pari, saat ensiasunnon edullisesti työttömältä AD:lta.
Lepää laakereillasi potematta huonoa omaatuntoa. Työt ovat kiven alla, ja ne hankitaan suhteilla tai reittä pitkin. Työttömyys kasvaa, ja työttömälle osoitetaan myötätuntoa, ainakin ensi alkuun.
Jalomielisyys on rajallista. Kun nousukauden rattaat nirskahtavat käyntiin, vaikene työttömyysjaksosta ja väitä olleesi yrittäjä.
Ala yrittäjäksi ilman paineita. Sinulla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: perustaa kirppari tai kaljabaari.
Vähitellen vanha tavara valtaa puoli-ilmaiseksi vuokrattavat liiketilat, eikä kestä kauan, kun Ideapark on Suomen suurin itsepalvelukirpputori.
Rikastu veikkaamalla. Huhutaan, että vedonlyönti ensimmäisestä laman kaatamasta elämäntapalehdestä on jo käynnissä.
Alustavat kertoimet:
Suomen Elle 1,70;
viisi viimeisintä sisustuslehteä, joiden nimiä ei ehditty oppia 2,70;
Voima 4,00;
Uusisuomi.fi 4,20.
Harmillista. Ellen päätoimittaja kun oli esimerkki siitä, että humanistikin voi työllistyä – nousukaudella.
Kokeile kakkosta. Roskapankki Helsingin Kalliossa on elävä muistomerkki ajasta, jolloin baareissa alettiin nauttia keppanaa nelosoluen sijaan.
On todennäköistä, että lama tuo baareihin yhtä veroluokkaa laimeamman kaljan ja kakkosolut selättää kolmosoluen.
Pyri omavaraisuuteen. Kotiviini on lamakulttuuria, joka muhii muovisammioissa opiskelijasoluissa.
Se on katkera pala sukupolvelle, joka on tottunut jo lukioikäisenä snobbailemaan ulkomaisilla oluilla.
Mutta ei auta: yhden laatuolutpullon hinnalla saa kaksi pulloa lamaviiniä.
Anna musiikin köyhtyä. Kun ihmiset kehtaavat juoda kotiviiniä osakunnan bileissä, alkaa musiikkimakukin joustaa.
On aika kylvää, ja on aika heittäytyä yksitoikkoisten melodioiden ja tyhjänpäiväisten lyriikoiden viettelemäksi.
2000-luvun lama luo edellytykset eurodancen uudelle nousulle.
Eikä se ole ironiaa.
Nyhjää tyhjästä. Sota-aikana kahvinhimo tyydytettiin korvikkeella, ja Pietarin piirityksessä tapettiliimasta tehtiin keittoa.
1990-luvulla syötiin silakoita.
Stefan Lindforsin Plup-pullo antaa esimakua lamanaikaisesta luovuudesta. Plup muuntuu verkkomerkiksi, leikkikaluksi, penisrenkaaksi, tilataideteokseksi, joulukuusenkoristeeksi, opiskelijahaalarin somisteeksi ja vaiteliaaksi treffikumppaniksi.
Mitä huonommat ajat, sitä rumempi tukka. Kun luottokorttisi on leikattu kahtia, et kykene enää maksamaan kalliin kampaajasi palveluista.
Viime laman aikaisista kotiparturoinneista vaietaan kuin talvisodasta, ja perimätieto jää siirtymättä.
On korkea aika varoittaa: Älä sorru kotipermanenttiin.
Sano ”ei” istuville vaatteille. Grunge on lamamuotia. Sen tunnusmerkit ovat repaleiset farkut, maata laahaava mekko, resuinen flanellipaita, väljä villatakki ja pipo, jonka alle piilottaa huonosti leikatut hiukset.
Nokkelin jo huomauttaa, että Suomessa on eletty grungekautta kohta kaksi vuosikymmentä.
Emme kommentoi, juomme nyt kahvia.
Viimeinen neuvo: suhtaudu 1990-luvun lamaa käsitteleviin lehtijuttuihin varauksella.
Suurinta mekkalaa lamasta pitävät ne, joita se ei juuri koskettanut.
Ai, mitä me teimme, kun lama alkoi?
Lekottelimme Kanarialla ja olimme vaikean valinnan edessä: ostaako mintunvihreä vai neonkeltainen Kappan piraatticollege.
Lamasta selviää rakkaudella ja laskutaidolla
Ensin huhut kiirivät Atlantin takaa, sitten huolestuttiin Suomen suurimmista kauppakumppaneista.
Ruotsin bruttokansantuote ehti jo pienentyä. Euroalueen taloudelliset ennusteet ovat, jos eivät synkeitä, niin pessimistisiä.
Suomessakin jonkinasteisesta taantumasta ollaan yhtä mieltä. Tähän asti pankit ovat antaneet luottoa hölläkätisesti, ja käsite kahden asunnon loukku on palannut puhekieleen viidentoista vuoden jälkeen.
Taantuma lienee siis tulossa, vaikka edellisen laman jäljet vielä näkyvät. 1990-luvun alun perintönä köyhyys on laajentunut ja syventynyt. Osa niistä, jotka jäivät työttömiksi, ei uuden taloudellisen nousun myötä työllistynyt, sanoo kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen .
Kortteinen julkaisi laman jälkeen kirjan Työtön (1998), joka käsittelee työttömyydestä selviytymistä. Hänen mukaansa se onnistuu kahden tärkeän tukirakenteen avulla: työttömyysturvan ja sosiaalisen tuen. Jälkimmäinen tarkoittaa turvaverkkoa, joka antaa elämälle merkitystä ja auttaa jaksamaan.
Turvaverkkona voivat olla lapset, joista on pidettävä huolta. Tai puoliso.
”On merkityksellistä tulla hyväksytyksi, vaikka olisi työmarkkinatermein hylätty. Läheisyyden avulla voi tuntea, että olen sentään jotain.”
Koulutustaustalla on löyhä yhteys lamasta selviämiseen.
Kortteinen huomauttaa, että pitkälle koulutetuilla on paremmat taloudelliset resurssit ja heidän joukossaan on vähemmän yksinäisyyttä.
Lisäksi viime laman jälkeinen nousu kohdistui sellaisiin toimialoihin, jotka työllistivät korkeasti kouluttautuneita nuoria.
Opiskelijaa helpottaa, että laman selvältä seuraukselta, työttömyydeltä, suojaa jo opiskelijan status.
Mahdollinen irtisanominen ei herätä syyllisyyttä ja häpeää toisin kuin niissä, joilla opinnot ovat menneisyyttä ja jotka ovat sosiaalistuneet pelkästään työelämään.
Kun Kortteiselta kysyy neuvoja opiskelijalle, jota kaikesta huolimatta pelottaa tuleva lama, kahden lapsen isä huokaa.
Hän tunnustaa olevansa ”vähän kädet ristissä” mutta uumoilee sen johtuvan ”yleisemmin isyydestä kuin laman ennakoinnista”.
Tuumaustauon jälkeen hän muotoilee:
”Samalla kun opiskelee ja pitää kiinni kriittisistä johtoajatuksistaan, kannattaa arvioida, minkälaiset valmiudet ovat työmarkkinoilla tärkeitä.”
Eli, hetkinen, siis mitä?
”Sosiologina kehotan, että kannattaa opetella laskemaan.”
Nousussa
Masokismi. Edellisen laman aikana valtiontaloutta luotsasi rautaisin ottein valtiovarainministeri Iiro Viinanen: keppiä ja piiskaa!
Syylliset. Epävarmuuden synnyttämät pelko ja viha on purettava johonkin. Helppoja kohteita ovat suomea taitamattomat, paperitta maassa piileskelevät, vaippaikäiset ja sammuneet.
Tolppakorot ja korokepohjat. Miten liittyvät lamaan? Eivät mitenkään, mutta ovat nousussa.
Starbucks ja Burger King. Espooseen kohosi Suomen ensimmäinen Ikea 1996. Hennes & Mauritz seurasi pian perässä. Kun ulkomainen raha kiinnostuu laman polkemasta maasta, voi huokaista helpotuksesta.
Uudet opiskelijat. Kaikesta huolimatta opintonsa aloittaneilla on valoisa tulevaisuus. Kun he valmistuvat, uusi nousukausi on jyrkimmillään.
Laskussa
Pilates. Viisitoista euroa siitä, että saa liikkua, on naurettavaa. Katseen suunta Alkossa. Halvat viinit löytyvät lattianrajasta. Köyhät kyykkyyn.
Caffè latte. Kulta Katriina on uusi musta.
Kuukausilippu. Pummilla matkustaminen on yksinkertaisin tapa säästää.
Hyväntekeväisyys. Ei ihmisoikeuksien jyrääminen ole ikinä jees, mutta on maailmassa pahempiakin asioita. Esimerkiksi lama.
Veikko Halmetoja ja Johanna Laitinen
