05. syyskuuta 2008
Teksti:

Pöydässä istuu hermostuneen oloinen toimittaja. Anu Silfverbergiä jännittää. Hän on tehnyt elämässään satoja haastatteluja, mutta haastateltavana hän on kokematon.
    Rahiseva nauhuri tallentaa vastaukset. Niistä huomaa, ettei tämän syksyn esikoiskirjailija ole ehtinyt miettiä, mitä on tullut tehtyä. Vastauksista puuttuu laskelmoitu näkemys, joka hioutuu kirjamessuilla ja keskustelutilaisuuksissa.
    Niissä Silfverberg tänä syksynä nähdään.
    Hänen 323-sivuinen esikoisromaaninsa on mainio, jopa erinomainen. Avain-kustantamon julkaisema teos on saanut nimen kiinalaisen ruokalajin mukaan: Kung Po.

Romaanin päähenkilö Reima on neljääkymmentä lähestyvä mies, joka rakastaa amerikkalaista näyttelijää Susan Sarandonia ja soittelee häiriöpuheluita entiselle tyttöystävälleen.
    Samainen veijari esiintyi novellissa Lanka, jonka Silfverberg lähetti kirjoituskilpailuun 2005. Teksti päätyi Tammen kustantamaan Ryhmä 06 -antologiaan.
    Kirjailijanuraa havittelevista toimittajista veistetään vitsejä, mutta Silfverberg ei ole asiaa murehtinut. Kun hän viime syksynä piti virkavapaata, hän myönsi kollegoilleen tekevänsä romaania.
    ”Tuntui hölmöltä sanoa se ääneen, mutta hölmömmältä olisi tuntunut pitää sitä valtionsalaisuutena”, Silfverberg sanoo.
    Olemme lasiseinien keskellä Sanomatalon kahvilassa. Talon kahdeksannessa kerroksessa Helsingin Sanomien sunnuntaitoimituksessa Silfverberg viettää arkisin kahdeksan tuntia päivässä.
    Reimakin on toimittaja. Miehen journalistinen ura käynnistyy, kun hän käy ryhmämatkalla rajantakaisessa Karjalassa.
    Samalla hän tapaa Reetan ja ihastuu.

Romaani alkaa siitä, kun rakkaus on jo rikki. Reeta on yllättäen päättänyt lähteä. Asunnon sisällöstä puolet on kannettu ulos, vaatekaapin vasen hyllystö on tyhjä.
    Tarina kuvaa tragikoomisesti, kuinka Reima opettelee elämään arkea yksin. Väliin lomittuu Reetan monologia, jossa hän analysoi itseään irti parisuhteesta tähän tapaan:
    ”Ihmiset menevät naimisiin, lupailevat loppuelämänsä päivät vaikka hyvin tietävät, ettei sellaista voi tehdä. Ihminen on tehnyt jostain syystä rakkauden kestosta sen arvon mittarin, vaikka luultavasti tulisi mitata jotain aivan muuta: rehellisyyttä, hyvää tahtoa. Lempeyttä. Halua.”
    Miten Silfverberg on tällaisen tekstin jälkeen uskaltautunut naimisiin?
    ”Muuan nerokas ystäväni on sanonut, että se on vähän kuin perustaisi yrityksen laman aikana. Se on niin ihastuttavan optimistista. Tilastoja uhmaten sitä sanoo, että tämä meidän idea kuulkaas nyt vaan on niin hyvä.”

Reima takertuu menneeseen, kunnes ajautuu niin pohjalle että joutuu päästämään irti. Prosessissa auttaa kaksi henkilöä: perheensä menettänyt laiton maahanmuuttaja Abdi ja nuori tyttö Maiju.
    Ulkopuoliseksi itsensä tuntevan kolmikon välille syntyy perheen kaltainen side.
    ”Ydinperheessä ei ole mitään pahaa, mutta siitä on tehty eräänlainen uskonto. Monelle ikäpolveni ihmiselle on ollut tärkeää löytää erilaisia perheen tapaisia yhteisöjä oman biologisen perheen lisäksi.”
    Silfverberg mietti pitkään, miten tekisi oikeutta maahanmuuttajahahmolle.
    Toimittajan varmuudella hän tutustui tutkimuksiin, luki somalialaista kirjallisuutta ja jututti järjestöaktiivia.
    Lopulta hän hylkäsi lähteet.
    ”Tajusin, että en voi luoda jotain uskottavaa maahanmuuttajan prototyyppiä. Siitä olisi tullut loukkaavaa ja latteaa. Fiktio on kuitenkin fiktiota.”

Kuka?

Anu Silfverberg, 33
    Asuu tuoreen aviomiehensä kanssa Kalliossa.
    Valmistunut englantilaisen filologian maisteriksi.
    Levylautasella: Nicole Atkinsin Neptune City ja Pet Shop Boysin koko tuotanto.
    Vuonna 2018: ”Kirjoitan.”

Antti Järvi