”On kivaa olla rehtori, so far. Onhan se kivempaa päättää itse, kuin kertoa toisille, miten he voisivat päättää asiat.”
Kun entinen siviili- ja kauppaoikeuden professori Thomas Wilhelmsson, 58, istuu elokuun puolivälissä uudessa työhuoneessaan, hän on ehtinyt olla rehtori täydet kaksi viikkoa.
Ikkunasta näkyy Porthanian opiskelijaruokalan terassi. Onko rehtori syönyt siellä?
Tietenkin.
Kysymys taitaa olla vähän hölmö. Wilhelmsson on Katajanokalla lapsuutensa viettänyt Helsingin yliopiston kasvatti, joka on ulkomailla vietettyjä aikoja lukuun ottamatta tehnyt uransa keskustakampuksella.
Nyt hän asuu norjalaissyntyisen tutkijavaimonsa ja poikiensa kanssa Ruoholahdessa, harrastaa lastensa kanssa leikkimistä ja juniorijalkapallokentän laidalla roikkumista eikä usko olevansa kännykkäisä.
Hän on suomenruotsalainen, mutta vielä paljon enemmän helsinkiläinen.
”Mulle kaunis luonto on sunnuntaiaamuna tihkusateessa kiiltävä asfaltti matkalla Fazerin kahvilaan.”
Wilhelmsson aloitti opinnot yliopistolla tasan 40 vuotta sitten, keskellä vuoden 1968 murrosta. Yliopistolla aika oli vielä konservatiivista: jotkut opettajat saattoivat heittää farkkuihin pukeutuneen opiskelijan luentosalista.
Toisaalta loppusyksystä vallattiin Vanha. Siellä fuksi ehti piipahtaa.
”En niin hirveästi noiden isojen poikien juttuihin osallistunut.”
Radikaalin maine Wilhelmssonilla kuitenkin oli. HYYn varapuheenjohtajanakin toiminut rehtori muistelee huvittuneena, kuinka jokaisesta päätöksestä piti tehdä poliittinen.
”Meillä oli hirveän hauskaa, tosi hauskaa aikaa! Mutta on vanhojen ihmisten nostalgiaa, että asiat pitäisi nyt tehdä samalla tavalla. Toki pidän tärkeänä sitä, että opiskelijoilla on kiinnostusta muustakin kuin omasta karriääristä.”
Yliopistonsa nykyopiskelijoita rehtori pitää innokkaina, aktiivisina ja kantaa ottavina. Toisaalta hänestä nykyään on raskaampaa olla nuori kuin ennen.
”Päällimmäisenä tunteena on, että ilmasto lämpenee ja köyhyys lisääntyy: teknologia ehkä kehittyy, mutta kaikki muu menee pieleen. 1960-luvulla ajateltiin, että maailma menee eteenpäin.”
Rehtorina toimimiselle ajat ovat sen sijaan hyvät. Wilhelmsson pitää tulevien uudistusten luotsaamista jännittävänä.
Se ei ole ihme. Lausuntakierroksella oleva yliopistolain uudistus mullistaa koko yliopiston, joka siirtyy valtion budjettivirastosta julkisoikeudelliseksi yhteisöksi.
Uudistus tarkoittaa myös sitä, että vastavalitulla rehtorilla saattaa olla edessään pätkätyö. Rehtorin kausi on vaarassa jäädä normaalia viittä vuotta lyhyemmäksi.
Se ei Wilhelmssonia suuresti huoleta.
”Jos pätkäpesti loppuu yllättäen puolentoista vuoden päästä, minulla on huippuyksikössä parin vuoden tutkimussapatti. Se on minulle suuri henkilökohtainen ilo. Mutta jos en hirveästi munaa, jatkoa varmaan tulee.”
Haluatko rehtoriksi?
Thomas Wilhelmssonin vinkit akateemiselle urahaukalle.
Tee mitä huvittaa
”Tee sellaisia valintoja, joihin olet tyytyväinen. Jos joku hirveän vahvasti tähtää johonkin tiettyyn asemaan, siinä käy yleensä huonosti.”
Älä laskelmoi
”Kannattaa tehdä, mitä itse haluaa. Älä valitse väitöskirjan aihetta ajatellen, että tuolta vapautuu professuuri kymmenen vuoden päästä.”
Hyväksy sattuma
”Kaikki suuret asiat elämässä ovat sattumasta kiinni. Se, että olen rehtori, ei perustu urasuunnitteluun.”
Nauti työstäsi
”Valveillaoloajasta suurin osa eletään työpaikalla. Jos ei siellä viihdy, aika kurjaa elämää elää.”
”Yliopisto on entistä vapaampi”
Lukukausimaksut ulkomaalaisille, vähemmän opiskelijoita ja enemmän opettajia. Yliopiston uusi rehtori vastasi 12 väitteeseen.
1. Yliopisto on ollut yliopistolakiuudistuksessa nuhjake.
”Kritiikki passiivisuudesta ei ole oikeutettua. Olemme saaneet lakiuudistukseen monet näkökulmamme lähes sanasta sanaan.”
2. Aalto-korkeakoulu vie muiden yliopistojen rahat.
”Kun Aalto-korkeakouluun laitetaan paljon rahaa, se on käytännössä pois muilta, vaikka ministeriö kieltää tämän. Emme kuitenkaan halua olla konservatiivisia uudistusten vastustajia.”
3. Yliopiston autonomian saa hyvästellä.
”Yliopisto saa entistä itsenäisemmän statuksen ja vapaammat kädet toimia epäbyrokraattisemmin.”
4. Pian yliopisto on valtion ja elinkeinoelämän talutusnuorassa.
”Olemme pitäneet ehdottomasti kiinni siitä, että yliopisto saa valita itse hallituksen ulkopuoliset jäsenet. Tässä mielessä säätiöyliopisto on miltei perustuslain vastainen.”
5. Opiskelijat häädetään pois yliopistojen hallinnosta.
”Opiskelijoiden äänen pitää kuulua. Opiskelijoiden saaminen mukaan antoi kipinän koko yliopiston hallinnon uudistukseen.”
6. Ulkopuolinen rahoitus jakautuu epätasa-arvoisesti.
”Yksityinen rahoitus voi aiheuttaa vinoutumia. Esimerkiksi humanistisilla aloilla on todellisia ongelmia joissain maissa, joissa rahoitusta on uudistettu.”
7. Professorien aika menee paperinpyörittelyyn.
”Professorien ja tutkijoiden pitäisi opettaa ja tutkia. Akateemisten johtajien aikaa kuluu rutiinihallintoon, ei strategisiin linjoihin ja henkilöstön johtamiseen.”
8. Yliopistolla on liian vähän opettajia.
”Kansainvälisillä rankinglistoilla alaspäin meitä vie äärimmäisen huono opettaja-opiskelijasuhde.”
9. Massaluennot eivät kuulu huippuyliopistoon.
”Tuotamme yli 30 prosenttia enemmän tutkintoja kuin kymmenen vuotta sitten. Tarvitsemme joko enemmän rahaa tai vähemmän opiskelijoita.”
10. Tulevaisuudessa opiskelijat pulittavat mittavia lukukausimaksuja.
”Ilmainen opetus kaikilla tasoilla on hyvinvointivaltion kulmakiviä. Korkeakouluopiskelu ei ole enää investointi omaan tulevaisuuteen samalla tavalla kuin ennen.”
11. Ainakin ulkomaalaisille opiskelijoille lätkäistään maksut.
”Ne ovat kansainvälistymisen kannalta tärkeät. Emme voi tällä hetkellä olla mukana kansainvälisillä markkinoilla, vaikka meillä olisi hyvä tuote myytävänä.”
12. Kuka tänne haluaa palelemaan .
”Joillekin hintalappu on laadun tae. Jos suhteellisen rikkaista maista tultaisiin tänne opiskelemaan ilmaiseksi, se loisi paineita maksuttomuuden poistamiseksi. Valitettaisiin, että ulkomaisten rikkaiden kakarat täällä pyörii meidän köyhien mummojen kustannuksella.”
Veera Luoma-Aho
