16. toukokuuta 2008
Teksti:

”Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto” kuulostaa monen eurooppalaisen korvissa pahaenteiseltä määreeltä. Monen käsitys USA:n uskonnollisen oikeistokentän luonteesta perustuu kuitenkin lähinnä elokuvista ja uutisista poimittuihin sekalaisiin mielikuviin.
    Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian vaiheita aikaisemminkin kartoittaneen dosentti Markku Ruotsilan Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto pureutuu nyt kattavasti ilmiöön, joka on kautta aikain ollut tärkeä osa yhdysvaltalaisuutta.

Kristinuskoa ja Yhdysvaltoja on aina ollut mahdoton erottaa. Tänä päivänäkin noin kolme neljäsosaa amerikkalaisista uskoo Jeesuksen toiseen tulemiseen, Harmageddonin taisteluun ja maailmanloppuun. Joka neljäs uskoo näiden tapahtuvan todennäköisesti heidän elämänsä aikana.
    Yhdysvaltojen vuonna 1787 säädetyssä perustuslaissa valtio ja kirkko määriteltiin erillisiksi laitoksiksi. Todellisuudessa Yhdysvallat perustettiin kristilliseksi kansakunnaksi, jonka yhteiskunta- ja lakijärjestys pohjasivat Raamattuun.

Alun perin oikeisto ei erottunut Yhdysvaltain muusta kristikunnasta, koska kaikki kristilliset ryhmät vaativat Raamatun tulkitsemista kirjaimellisesti.
    Eroa alkoi syntyä vasta 1800-luvun lopulla, jolloin modernismi nosti päätään ja osa kristityistä lipesi tiukasta Raamatun tulkinnasta. Siitä pitäen kristillinen oikeisto on ollut teologisen uudistumisen vastavoimaa ja jarruttanut kaikenlaista arvojen liberalisoitumista.
    Äärikristilliset liikkeet ovat halunneet vetää Yhdysvallat lähemmäs entisaikojen puritaanista elämää ja taistelleet lakkaamatta evoluutio-oppia, aborttia ja homoseksuaalisuutta vastaan.

Lähimmin Ruotsila paneutuu kirjassaan 1900-luvun äärikristittyjen eri vaiheisiin sekä nykyhetken uusoikeiston toimiin. Tällä hetkellähän kristillinen uusoikeisto voi Yhdysvalloissa hyvin ja on erittäin politisoitunut, mikä on pitkälti evankelisen presidentin George W. Bushin ansiota. Hänen myötään kovan linjan uskovaiset ovat täyttäneet monet korkeat hallintotehtävät ja päässeet toimimaan ennennäkemättömän aktiivisesti politiikassa.
    Mielenkiintoista kyllä Ruotsila havainnollistaa, ettei Bush lopulta ole niin pahasti äärikristittyjen talutushihnassa, kuin monesti uskotaan.
    Ennen uudelleenvalintaansa hän esimerkiksi lupasi ryhtyä ajamaan abortin kieltämistä sekä homojen oikeuksien kaventamista, mutta ei vaalien jälkeen lähtenyt kampanjoimaan kovin voimakkaasti kummankaan tavoitteen puolesta.
    Bush ei itse asiassa ole koskaan vaatinut abortin perustuslailliseksi oikeudeksi määritelleen Roe vs. Wade -päätöksen kumoamista, kuten Ronald Reagan teki.

Voi vain huokaista helpotuksesta, ettei Bush nuorempi ole toiminut kaikkien kristillisen oikeiston päämäärien saavuttamiseksi. Monet Ruotsilan esittelemistä äärikristillisten ajatuksista ovat nimittäin puistattavia.
    Useiden kristillisten liikkeiden mielestä esimerkiksi YK on antikristuksen järjestö. Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa syytellään juutalaisten hallitseman okkultistisen Illuminati- salaliiton sätkynukeiksi.
    Illuminatia puolestaan hallitsee itse Saatana.
    Ruotsilan historiikin perusteella vainoharhaisuus tuntuukin olevan kristillisen oikeiston kantava voima. Vainoharhaisuus ja ylemmyydentunto.

Ruotsila on mahduttanut kirjaansa kunnioitettavan määrän tietoa, mutta tällä on hintansa. Tekstiä ei nimittäin voi kehua kovin helppolukuiseksi. Montaa sivua saa selata useammankin kerran, ennen kuin fundamentalistien, dispensationalistien ja dominionistien ajatukset selvenevät.
    Aiheena kristillinen oikeisto on haastava, sillä se houkuttelee helposti kirjoittajan mässäilemään liikkeen käsittämättömillä opeilla. Ruotsilakin syyllistyy tähän paikoitellen, mutta ei lopulta leimaa äärikristittyjä pelkiksi edistyksen jarruiksi. Esimerkiksi 1960-luvun seksuaalivallankumousta seurannut oikeiston vastaisku tuntuu saavan häneltä myös ymmärrystä.
    Eniten kirja saa ihmettelemään kristillisen oikeiston, no, epäkristillisyyttä. Armon ja rakkauden sanomaa ei nimittäin sen ajatuksista löydä.
    On häkellyttävää, miten uskonto, jonka mukaan lähimmäistä tulee rakastaa kuin itseä, voi muuttua epäluulon ja tuomitsemisen teologiaksi.

Markku Ruotsila: Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto. Gaudeamus, 2008. 400 s.
Saku Schildt