16. toukokuuta 2008
Teksti:

Sarvisankalaseihin sonnustautunut mies koluaa myyntihyllyjä antikvariaatti Punaisessa planeetassa. Helsingin Kalliossa sijaitsevan liikkeen omistaja Elmeri Vehkala istuu tiskin takana ja hinnoittelee verkkaisesti vasta sisään tulleita kirjoja.
    Ulkona raitiovaunut kolisevat Helsinginkadulla ja joukko juoppoja rähisee Harjutorilla. Liikkeeseen asti äänet eivät kantaudu. Vain aamupäivän aurinko paistaa sisään suurista ikkunoista.
    Omistaja Vehkala vaikuttaa tyytyväiseltä. 35-vuotias mies avasi liikkeensä entisen antikvariaatti Joutsenen tiloihin viime marraskuussa. Se oli pitkäaikaisen unelman toteutuma: Vehkala oli haaveillut omasta antikvariaatista 1990-luvun lopulta lähtien.
    Tähän mennessä kaikki on Vehkalan mukaan sujunut niin kuin pitikin. Myynti on kasvanut kuukausi kuukaudelta, ja liike on kerännyt mukavan joukon kanta-asiakkaita.
    ”Olen nautinnon etsijä ja teen asioita joista pidän”, aiemmin atk-alalla ja järjestöissä työskennellyt Vehkala kertoo.
    ”Tähän liittyy myös pyhä missio: haluan tyrkyttää kirjoja ihmisille, että lukeminen säilyisi osana kulttuuriamme.”

Vehkala ei ole ainoa kirjallisuudenystävä, joka on unelmoinut antikvariaatin perustamisesta. Vanhojen kirjojen kauppoihin liittyy romanttista viehätystä.
    Siitä huolimatta kirjadivarien määrä on laskussa. Niiden pitäjät saavuttavat eläkeiän eikä jatkajaa aina löydy. Vielä vuonna 1997 Suomessa oli yli 200 kirja-antikvariaattia. Vuonna 2006 niitä oli enää reilut 170.
    Muutama vuosi sitten eläköitymisuhan huomasi myös helsinkiläinen pitkän linjan antikvariaattikauppias Seppo Hiltunen. Vuonna 2005 eläkkeelle jäänyt Hiltunen päätti ryhtyä valmentamaan uusia tekijöitä alalle.
    Yksi Hiltusen kasvateista, toimittaja Jukka Hämäläinen, avasi helmikuussa Hakaniemeen antikvariaatti Hämähäkin.

Hämäläinen vaikuttaa vielä hieman epävarmalta istuessaan liikkeensä takahuoneessa kirjapinojen keskellä. Hän ei vielä ole uskaltanut jättää työtään toimittajana – nytkin Hämäläinen on tullut poikkeamaan liikkeessä matkalla seuraamaan Helsingin kaupunginvaltuuston istuntoa.
    ”Jos saan liikkeen kannattavaksi vuoden loppuun mennessä, uskallan irtisanoutua”, 41-vuotias Suomen Lehtiyhtymän toimittaja sanoo.
    Hän on työskennellyt toimittajana ja tiedottajana viitisentoista vuotta. Aluksi työhön liittyi nuoruudenintoa, mutta viime aikoi na deadlinet ovat alkaneet tuntua entistä rajoittavammilta.
    ”Antikvariaatin pitämiseen liittyy elämäntapayrittämisen fi ilis: ettei työ olisi vain työtä, vaan siihen voi heittäytyä.”

Antikvariaattikauppiaan leipä ei ole leveä. Sen tietävät sekä Vehkala että Hämäläinen. Se ei kuitenkaan vaivaa heitä.
    ”Moni kauppias jaksaa aina mainita, ettei tämä kannata ja ettei rahaa tule”, Vehkala sanoo.
    ”Muttei se ole se idea!”
    Vehkalan mukaan idea on kirjallisuuden edistäminen. Työhön puolestaan tuo nautintoa liikkeessä asioiva kirjallisuudenystävien joukko. Antikvariaatti kerää ympärilleen yhteisön.
    ”Pidän tähän kuuluvasta loputtomasta jutustelusta”, Vehkala sanoo.
    ”Yhtenä hetkenä tiskin toisella puolella istuu joku oikeistolainen, jonka kanssa väittelen jostain Holkerin nenäkarvasta. Ja seuraavaksi siihen istahtaa joku vasemmistolainen kulttuurihippi.”
    Kumpikin miehistä on kehittänyt tavanomaisen kirjamyynnin kylkeen oheistapahtumia vahvistamaan asiakasyhteisöä. Hämäläisen liikkeessä kokoontuu kuukausittain lukupiiri. Punaisessa planeetassa järjestettiin vasta Daniil Harms -tapahtuma, ja 18. toukokuuta Vehkala pitää Kallio kukkii -tapahtumassa kirjankierrätyspistettä.
    Vaikkei kumpikaan uusista yrittäjistä sitä tunnusta, yhteisöllisyys on myös hyväksi bisnekselle. Se on innokkaiden uusien yrittäjien kilpailuvaltti.

Ville Seuri

Punainen planeetta, Harjutori 12.
Antikvariaatti Hämähäkki, Toinen linja 1.

Mistä on divarinpitäjät tehty?

Anssi Arohonka
Antikvariaatti A. Arohonka

”Vaihdoin opetustyön antikvariaattialaan 29 vuotta sitten. Harrastuksesta tuli työ, sillä olin keräillyt kirjoja jo aiemmin ja opiskellut kirjallisuutta yliopistossa. Antikvariaatin pitäjä tarvitsee kaksi asiaa: hyvän muistin ja kattavan yleistiedon. Perusasiat on tunnettava mahdollisimman monelta alalta.”

Anne Huurto
Itä-Helsingin antikvariaatti

”Olen työskennellyt antikvariaatissa yli 23 vuotta enkä päivääkään ole katunut ammatinvalintaani. Parasta työssä on, kun löytää asiakkaalle tämän etsimän kirjan. Osa niistä kirjoista voi muuttaa elämän: esimerkiksi eilen etsin asiakkaalle TÅ¡ehovin näytelmän Kolme sisarta, jota hän tarvitsi Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa. Arvotonta kirjaa olekaan. Jokainen kirja on jollekin tärkeä.”

Hannele Loukusa
Yrjönkadun antikvariaatti

”Perustin kirja-antikvariaatin neljästoista vuotta sitten. Olin ollut kirjastossa töissä ja sitten hoitanut lapsiani kotona. Minulla on tutkinto yleisestä kirjallisuustieteestä. Se ei valmista suoraan mihinkään ammattiin, joten minun oli työllistettävä itse itseni. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä kirjojen ja mukavien asiakkaiden kanssa, vaikkei palkkataso tietenkään tule lähellekään mitään akateemisten alojen keskipalkkaa.”