02. toukokuuta 2008
Teksti:

”Olen aina diggaillut Nylon Beatia. Jos sattuu esimerkiksi tosi huono duunipäivä, lataan usein iPodiini valikoiman duon kappaleita ja lähden lenkille. Se parantaa aina fiilistä.
    Nyloneissa viehättää se, mikä hyvässä musiikissa yleensä: toimivat biisit. Heidän musiikkiinsa liittyy tietynlainen positiivisuus, joka tarttuu kuunnellessa itseen. Kevytosasto antaa myös hyvää vastapainoa klassiselle musiikille, jonka kanssa olen tekemisissä töissä.

Nylon Beatin kuunteleminen ei mielestäni ole suoranaisesti noloa, mutta onhan se vähän hassua.
    Kaikki kaverini tietävät Nylon Beat -faniudestani. Toiset hyväksyvät sen ja jotkut jopa diggailevat jostain Nylonien biiseistä. Jotkut eivät ymmärrä fanitustani ollenkaan.
    Kyllä sille varmaan nauretaankin.
    Aloin digata Nylon Beatia 1990-luvun lopulla ensimmäisen, bändin mukaan nimetyn levyn tai toisen levyn, Satasen lainan, aikoihin. Duunin puolesta olen nähnyt monta Nylon Beatin keikkaa ja olen käynyt niillä myös vapaalla. Keikoilla positiivinen meininki pysyi yllä riippumatta siitä, minkälaisia biisejä laulettiin.

En usko, että Nylonien fanitukseni loppuu koskaan kokonaan. Vanhemmiten aika luultavasti kultaa duoon liittyvät muistot.
    Oli menetys, että Nailon Beat hajosi vuonna 2003 – tai jäi ainakin pitkälle tauolle. Oli kuitenkin hyvä lopettaa, kun meni vielä hyvin. Pitkittäminen ei tee hyvää kenellekään.
    Nyt Nylon Beatin urakaaren aikana ei missään vaiheessa tapahtunut mitään turhaa aikuistumista.”

Sami Takala