16. toukokuuta 2008
Teksti:

”Olen koukussa brittiläiseen epookkisarjaan Sydämen asialla. Aloin seurata sitä joskus viime syksynä, kun kerran kovin uupuneena avasin television. Sittemmin siitä on tullut minulle lepopaikka.
    En olisi ikinä uskonut, että alkaisin tällä lailla seurata jotain sarjaa. Normaalisti en juuri katso televisiota, ei ole aikaa.
    Vain perhe tietää Sydämen asialla -harrastuksestani. Pojat naureskelevat mummin höpsötyksille, mutta mieheni olen myös saanut koukutettua sarjaan.
    Sydämen asialla tulee päivittäin viideltä, jolloin yleensä teen töitä. Siksi nauhoitan sen ja katson uutisten jälkeen illalla. Työpäivän jälkeen se on hauska iltasatu.

Sydämen asialla kertoo 1960-luvun pohjoisenglantilaisesta kylästä, jonka keskuksena on poliisiasema ja pubi. Sävelmät ja vaatteet tuovat mieleen muistoja 1960-luvusta, jolloin opiskelin Helsingin yliopistossa.
    Sarjaa katsoessa on myös viihdyttävää etsiä epookista virheitä.
    Henkilöhahmoille löytyy vastineita myös nykyisestä elinympäristöstäni. Sarja kuvaa kylämiljöötä ja itsekin asun mieheni kanssa maalla.
    Lempihahmoni on entinen poliisi, joka on ryhtynyt vanhoilla päivillään pubin pitäjäksi. Hän ei ole mikään miellyttävä luonne, mutta karkean pinnan alla on kultaa.
    Hän on hyvin inhimillinen hahmo.

Ei tällaisen sarjan katselu noloa ole, outoa kumminkin. Tuttavat saattaisivat ihmetellä, että olen koukussa johonkin sarjaan. Etenkin, kun se ei ole historiallinen sarja, vaan komedia.
    Normaalisti pidän kirjallisuudessakin pitkistä ja raskaista romaaneista. Ehkä sarjan viehätys onkin sen erilaisuudessa.”

Elina Loisa