30. toukokuuta 2008
Teksti:

Pojat halusivat maalata. Niinpä pikkukaupunki täyttyi tageista ja yksinkertaisista graffiteista, pääkohteena perinteinen VR, sen omistamat rakennukset ja kulkuneuvot.
    Ilmaisun tarve oli suuri. Niin suuri, että eräskin maalareista oli monistanut cupo-sanan kaupungille satakunta kertaa. Silti hän ei osannut selittää termin merkitystä.
    Sisältö oli toisarvoista, viestintä tärkeämpää. Kuten Sarasvuon yrityskonsultaatiossa.
    Informaatioyhteiskunnassa on tyypillistä, että ilmaiseminen on usein tärkeämpää kuin ilmaisun sisältö. Kysyttäessä hävityn loppuottelun jälkeisiä tunnelmia jääkiekkoilija osaa antaa vakiovastauksen: ”Tästä mennään vaan eteenpäin. Pitää tehdä töitä ens kaudeks.”
    Jostain syystä ennalta arvattava vastaus on pakko kuulla. Jääkiekkoilijankin on ilmaistava itseään.

Ranskalainen Guy Debord kritisoi 1960- luvulla spektaakkelia, representaation maailmaa. Hänestä elämää ei enää koettu välittömästi vaan ulkoisen tapahtumisen kautta. Voidaan ajatella, että olemme ajautuneet tilaan, jossa pelkkä ulkoisuus, välillisyys on kaiken fokuksena. Kaveri, joka toisti cupo-sanaa kaupunkinsa seinille, ei tiennyt minkälaista messagea hän oli levittämässä. Asian ydin oli se, että hän ylipäätään levitti messagea.
    Kun maailma rakentuu huomioarvolle, tyhjälle median luomalle illuusiolle jonkin asian kiinnostavuudesta, liikutaan vaarallisilla vesillä. Konsultit, viestintäalan ammattilaiset ja koko it-rakenteinen maailma seilaa paljon suuremman kuplan päällä kuin mitä olemme tottuneet kuplaksi nimittämään.

Henkinen elämämme on yhtä suuressa saippuassa. Me vihaamme tai rakastamme sen mukaan missä tilanteessa asia on parasta tunnustaa. Me muokkaamme mielipiteitämme retorisin perustein.
    Kuulostaako tämä mielipide hyvältä? Näyttääkö tämä kolumni hyvältä? Onko kursivoimani lause osuvasti erotettu muusta tekstistä?
    Olisiko nuori graffittimaalari löytänyt itselleen ilmaisukanavan luovan kirjoittamisen tai kuvataiteen kurssilta? Olisiko hän löytänyt cupon tilalle jotain muuta tai kehittänyt cupolle merkityksen?
    Cupo on muuten italiaa ja tarkoittaa mustaa, tylsää, hengetöntä, sameaa, elotonta.
    Sisällötöntä?

Ville Hytönen

Kirjoittaja on turkulainen runoilija ja Savukeidas Kustannuksen kapteeni.
ville.hytonen(at)savukeidas.com