1900-luvun taitteessa, elokuva-tekniikan ja kerronnan ollessa vielä kehittymätöntä, monet elokuvantekijät tyytyivät kopioimaan muita tarkoituksia varten luotuja näytöksiä: taikatemppuja, musiikkiesityksiä tai akrobatiaa. Kerronnan voima nousi yksin ihmiskehosta, lahjakkuuden ja pitkän harjoittelun tuottamista fyysisistä spektaakkeleista.
Kuvaus- ja tehosteteknologian kehittyessä ja leikkausosaamisen jalos- tuessa fyysisen kyvykkyyden merkitys elokuvissa on jatkuvasti vähentynyt. Jo pitkään minkä tahansa suorituksen on pystynyt manipuloimaan.
Se saa katsomaan ihmiskehon suorituksia uudella tavalla. Kun ei tiedä mihin näyttelijän kyvyt loppuvat ja mistä tehostenikkareiden näytös alkaa, hienoimmistakin toimintaelokuvien koreografi oista on hankala innostua. Selkeästi esittäjiensä fysiikkaan perustuvista suorituksista sen sijaan innostuu tehostepuuron keskellä entistä
enemmän. Sen tajuaa hyvin katsellessa tanssikoulun ja katutanssipiirien vastakkainasettelua kuvaavaa Step up 2 the Streets -elokuvaa. Jatko-osan uskottavan elastiset tanssijaksot nimittäin herättävät innostusta, jota edes niiden ympärille kyhätty umpisurkea draama ei pysty täysin pilaamaan.
Matti Rämö
Step Up 2 The Streets elokuvateattereissa 22.6.
