Neuvonen: Opettajapulan loppu

T:Teksti:

Minäkin pääsin osalliseksi tutkinnonuudistuksen laukaisemasta Suuresta gradukeväästä. Saatoin yhden gradun tekijöineen junalla Jyväskylään saakka. Pari päivää myöhemmin seurasin toisen gradun aamuöistä sähköpostilähetystä.
    Molemmat viimeistelyleirit olivat tavanomaisen tuskallisia. Vastaavasti helpotus maaliviivan jälkeen oli huomattava.
    Lupasin itse valmistuessani, että minulle saa lähettää keskeneräisiä graduja kommentoitavaksi. Koin tämän jopa velvollisuudeksi. Oma graduni ei olisi ikinä valmistunut ilman yliopiston tarjoaman opintopsykologin sparrausta.
    En tietenkään ole kaikkien alojen asiantuntija (kuten ei ollut mainio opintopsykologikaan). Silti maallikkokommentit ovat pitkässä prosessissa usein yksin kärvistelyä toimivampi vaihtoehto.

Muualla maailmassa todistamme parhaillaan vertaistuen uutta sarastusta. Internet ja kasvanut koulutustaso ovat tuoneet yhteen harrastaja-, potilas- ja intressiryhmiä, jotka luovat ennennäkemättömällä tavalla maallikkopohjaisia ratkaisuja yhteisiin haasteisiin.
    Informaatiota pursuavassa maailmassa vertaisten neuvoista on tullut ehdoton tuki arjessa luovimiseen. Siksi on jopa yllättävää, että yliopistolla viimeisin suuri askel tällä saralla oli tuutori-järjestelmän virallistaminen.
    Äitini muistelee sen tapahtuneen hänen opiskeluaikanaan, 1960- ja 70-lukujen taitteessa.

Perinteisten oppimisorganisaatioiden ulkopuolella sen sijaan tapahtuu. Lontoolainen ystäväni sai pari vuotta sitten yksinkertaisuudessaan upean idean: Mitä jos eBay:n nettihuutokaupan mallia sovellettaisiin opettamiseen?
    EBay mahdollisti globaalin kuluttajalta-kuluttajalle -kaupan ja toi saataville tajuntaa räjäyttävän moninaisuuden tavaroita. Sama saattoi tapahtua oppimisessa – jokainen voi ryhtyä jakamaan taitojaan muille.
    Naapurikorttelista saattaa löytyä opettamishaluinen espanjan taitaja. Ehkä joku tallinnalainen pyytää minua hahmottamaan kanssaan kotikaupunkinsa tulevaisuutta. Käsitöiden ja joogan taitajille on varmaan aina kysyntää.
    Tämän oivalluksen ympärille syntyi School of Everything. Toisen riskirahoituskierroksen jälkeen se on jo laajentunut yhdistämään opettajia ja oppilaita eri puolilla maailmaa.

Uuden opintien aloittaminen on parhaimmillaan elämyksistä päräyttävimpiä. Omien ensimmäisten yliopistoluentojen jälkeen ajattelin, että opiskelua voisi jatkaa vaikka lopun ikää.
    School of Everything ja muut vastaavat aloitteet lupailevat aivan uutta tapaa toistaa tätä outoa kokemusta iästä riippumatta. Myös kaikille teille, joilta gradukamppailu on väliaikaisesti oppimisen ilon tukahduttanut.
    Kiirehtiessään muiden uudistusten parissa yliopistomaailma näyttää nukkuneen vertaisoppimisen vallankumouksen yli.
    Professorit voivat jatkossakin keskittyä siihen, mitä oikeasti haluavat tehdä: tutkimiseen. Gradunsa viimeistelijät löytävät niin vertaisohjaajansa kuin Jedi-mestarinsakin helpommalla School of Everythingistä.

Aleksi Neuvonen

Kirjoittaja on Demos Helsinki -ajatushautomon tutkimusjohtaja ja ympäristöjärjestö Dodon varapuheenjohtaja.

aleksi.neuvonen (at) gmail.com