30. toukokuuta 2008
Teksti: | Kuva: Perttu Saksa

Mitä elämä on opettanut 84-vuotiaalle presidentille? Puhetta yliopistosta, vasemmistosta, perheestä ja Kekkosesta.

Lapsuus

Itäinen Pitkäkatu ja Kerttulinkatu olivat 1920-luvulla Turun puutalokaupunkia. Talojen keskellä oli porteilla suljettavat pihapiirit, joiden keskellä oli vähän istutuksia. Kerttulinkadun talossa oli myös hevostalli, jossa yksi vuokralainen piti hevostaan. Navettakin oli, mutta se ei ollut käytössä. Pihan ulkorakennuksissa säilytettiin poltto puuta.

Asuminen oli hyvin maaseutumaista.

Erityisesti pienten lasten kannalta ilmapiiri oli hyvin kotoinen. Kaikki tunsivat toisensa. Sitä oppi, kenen kanssa äiti oli hyvissä, kenen kanssa huonoissa väleissä.

Pienien talojen poikaporukoissa syntyi monenlaisia hierarkioita. Ne, jotka menivät oppikouluun, saivat uusia ystäviä, ja eriytyivät vanhasta porukasta.

Vanhempani olivat melko iäkkäitä jo naimisiin mennessään. Heillä oli semmoinen hyvin vanhan kansan uskonnollinen nuukuustraditio. Kaikki piti panna talteen, jos sitä vielä joskus tarvitsee.

Oli tavallista, että töihin mentiin niin pian kuin mahdollista, juoksupojiksi ja sellaisiksi. Minä menin 14-vuotiaana telakalle niittarin apulaiseksi. Piti saada omaa rahaa.

Sota

Vuosina 1942-1943 palvelin puolitoista vuotta 35:nnen jalkaväkirykmentin yhdeksännen komppanian neljännessä ryhmässä. Siis jalkaväessä.

Lopputalvesta 1944 Lauri Törnin johtamasta 1. divisioonan toisesta jääkärikomppaniasta siirtyi joku pois, ja tarvittiin uutta miestä tilalle. Minä sitten ilmoittauduin, pääsin porukkaan, ja olin siellä sodan loppuun. Se oli tiiviiksi muodostunut ryhmä. Ensisijaisena tehtävänä oli vastaiskujen tekeminen: piti löytää venäläisten läpimurroissa hyökkäyksen kärki ja pysäyttää se.

Törni ei paljon puhunut. Hän meni itse kärjessä ja me napisimme, että olisi monia, jotka olisivat siinä hommassa häntä parempia. Ja jos komppanian päällikkö ei ole puhunut mitään suunnitelmistaan ja kaatuu, ei tiedetä mistä pitäisi tulla pois, tai mitä tunnussanoja on hyväksytty. Törni oli niin sulkeutunut. Sitten kun hän sai viinaa, hän avautui vähän liikaakin.

Turun satama

Olin satamassa ensin rakennustöissä sekatyömiehenä ja kirvesmiehenä. Kuuluin rakennustyöläisten ammattiliittoon, vaikka kirvesmiehille ja sekatyömiehille olisi ollut omansa. Joku kirvesmies huomauttikin kerran, että olet väärässä osastossa. Se oli niin tarkkaa.

Oli tavallista, että ruokatunnilla käytiin poliittisluontoisia keskusteluja. Vuoden 1947 paikkeilla jännitteet ammattiliikkeen sisällä alkoivat tulla voimakkaammiksi. Olin aikaisemminkin ottanut keskusteluissa poliittisia kantoja, mutta silloin tulin vedetyksi vahvemmin mukaan.

Vuonna 1947 pidin lakkokokouksessa puheen, jossa kritisoin sääntöjenvastaisesti järjestettyä lakkoa. Sen jälkeen tuli yksi kaveri sanomaan, että tules mukaan. Menimme kolmanteen kerrokseen, jossa oli sosiaalidemokraattinen piiritoimisto. He sitten värväsivät minut.

Tunsin tulleeni omaan porukkaan. Siitä alkoi työväenaktiivin ura.

Yliopisto

Sodan jälkeen lueskelin yhden talven itsekseni. Sitten ajattelin, että ei tästä mitään tule, täytyy alkaa lukea systemaattisemmin.

Aloin käydä suomalaisessa yhteiskoulussa iltakoulua. Siellä tajusin, että tämähän luistaa.

Yliopisto-opintojen valinnassa oli siihen aikaan paljon kiinni siitä, mitkä professorinvirat oli ylipäätään täytetty. Ilmoittauduin Åbo Akademiin, jossa paino oli valtiotieteellisissä aineissa. Turun yliopistossa se humanistisessa ja historiavoittoisessa tieteessä. Valtiotieteellinen painotus sopi minulle, mutta lopulta suoritin yhden laudaturin sekä Åbo Akademissa, että yliopistolla.

Vuonna 1956 tein sosiologian väitöskirjan Turun sataman sosiaalisista suhteista. Sen jälkeen minulla oli määräys Turun yliopiston assistentin virkaan, mutta Helsingin työväen säästöpankin johtaja Joonas Laherma tuli Turkuun tarjoamaan pankin toisen johtajan tehtävää.

Aluksi panin pankkityön ehdoksi, että voin hakea dosentuuria Helsingin yliopistosta, mutta sitä pidettiin sopimattomana.

Ei ratkaisu pankkiin siirtymisestä silti ollut kovin vaikea. Siinä ratkesi samalla asuntokysymys, kun saimme Paasivuorenkadulta asunnon.

Yksi keskeisistä asioista, minkä yliopistolla opin on, ettei kaikki tärkeä ole kvantifioitavissa, eikä kaikki kvantifioitavissa oleva ole yhteismitallista.

Pankkimaailma

Säästöpankkialalla ikävystyin hyvin nopeasti. Rupesin rakentamaan kesämökkiä Kirkkonummelle ja aloin harrastaa enemmän politiikkaa.

Pidin kansantaloudellisessa yhdistyksessä luennon suomalaisesta pankkikilpailusta, ja irvistelin koko hommalle. Sille, että pankit palkkasivat evp-upseereita järjestämään asiakkaalle taulukontekokursseja, että koko suhdetoiminta tarkoitti lähinnä hyvän ja pehmeän kuvan antamista.

Pankit rakensivat suuria palatseja. Samalla niiden välinen hintakilpailu oli poissuljettua, ja vain palvelulla saattoi kilpailla.

Sitten kun tilanne muuttui toiseksi, tapahtui järkyttäviä asioita.

Perhe

Menimme Tellervon kanssa naimisiin vuonna 1952.

Välillä on erimielisyyttä. Se tarkoittaa, että minä olen joskus vähän erimielinen ja sitten taas tehdään niin kuin vaimo sanoo. Sillä tavalla tässä on toimeen tultu.

Emme muistaakseni käyneet erityistä keskustelua lapsenhoitovastuun jakamisesta, kun tyttäremme Assi syntyi vuonna 1957. Minun opintoni ja työpaikkakysymykseni olivat varsin ensisijaisesti esillä. Vaimo on kyllä aika paljon tukenut tätä prosessia. Olemme sopeutuneet toistemme pyrkimyksiin ja tahtoihin.

Vanhempina meillä on ollut yhteinen ajatus liberaalista lastenkasvatuksesta. Sellaisesta, että vanhemmat eivät pyri määräämään liikaa lapsen valinnan mahdollisuuksia.

Vasemmisto

Vuonna 1966, kun eduskuntaan saatiin yllättäen vasemmistoenemmistö, monet katsoivat, ettei kommunistien kanssa voida muodostaa yhteistä hallitusta. Minä sanoin, että en ole löytänyt periaatepäätöstä, joka sen estäisi.

Selvää oli, että luottaaksemme kommunisteihin, meidän täytyy pystyä luottamaan siihen, että yhteistyö perustuisi parlamentarismiin. Sitten kävi merkillisesti.

Ne kommunistit, jotka halusivat yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa, joutuivat Moskovan kanssa hankalimpiin tilanteisiin tilanteisiin kuin me koskaan. Näinhän se toisaalta on uskovaistenkin kesken: mitä pakanoista, mutta ne vääräuskoiset…

UKK

Itsenäisyyden ajan hallitusten keski-ikä on noin vuoden. Kekkosen aikana syntyi sellainen käsitys, että jos presidentti osoittaa tyytymättömyytensä pääministeriin, tämä lähtee virastaan kohteliaisuussyistä.

Järjestelmää tuli kehittää parlamentaarisempaan suuntaan.

Minä pidin välttämättömänä, että hallitus istuu niin kauan kuin sillä on eduskunnan luottamus.

Kekkosen kanssa emme keskustelleet sanan varsinaisessa merkityksessä, ainakaan politiikasta. Tavallisesti minä kerroin Kekkoselle, mitä hallituksella on tarkoituksena tehdä. Erikseen olivat ne asiat, joista ainakin muodollisesti päättää tasavallan presidentti. Nimitysasioissa tuli välillä hankaluuksia. Kekkonen vähän päsmäröi virkanimityksissä.

Työn jälkeen

Minulla on hyvin täsmälliset mielipiteet siitä, mikä politiikassa kannattaa ja mikä ei. Kieltäydyn jyrkästi lausumasta niitä julkisuudessa.

Eläkkeellä en ole seurannut politiikkaa kovin aktiivisesti. Silti katson, että aina on jonkinlainen velvollisuus kahlata tärkeimmät asiat läpi. Lehtien ja lehdistökatsausten selaamisessa menee puolisen päivää, riippuen siitä pysyykö mielenkiinto vireillä vai ei.

Koetan myös lukea kirjallisuutta. Tässä olikin sellainen kausi, jolloin Venäjältä tuli kaikenlaista mielenkiintoista historiaan liittyvää kirjallisuutta. Nyt en enää odota, että Venäjän historiasta tulisi mitään kovin merkittäviä uusia paljastuksia.

Hyvä elämä

Kyllä kai kaikkein tärkeintä elämässä on, ettei jouduta elämään jonkun pahan ja jatkuvan uhan alla. Ja että koko väestö kokee tuntevansa yhteiskunnan systeemit – ja kokee myös, että niihin on mahdollista vaikuttaa. Tämä antaa toivon siitä, että tulevaisuudessa asiat voivat olla paremmin.

Ohjeeni nuorille?

Ylenmääräinen sulkeutuneisuus on pahasta.

Mauno Koivisto

  • Kirvesmies Juho ja Hymni Koiviston toinen poika syntyi Turussa 23.11.1923
  • Aloitti iltaoppikoulun työskennellessään Turun satamassa 1945. Väitteli filosofian tohtoriksi Turun yliopistossa 1956.
  • Sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi 1947
  • Valtiovarainministeri 1966-1967
  • Pääministeri 1968-1970 ja 1979-1982
  • Tasavallan presidentti 1982-1994