Markku Salminen
Syntyi Toijalassa 13. toukokuuta vuonna 1947.
Valmistui poliisikoulusta 1969, opiskeli Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1976-1980. Valmistui oikeustieteiden lisensiaatiksi vuonna 1997.
Salminen on toiminut vankeinhoitolaitoksen ylijohtajana ja rikosseuraamusviraston päällikkönä. Tällä hetkellä hän on poliisiylijohtajana sisäasiainministeriössä ja jää eläkkeelle elokuun alussa.
Luin tentteihin öisin
Opiskeleminen oli raskasta, koska olin päivät töissä ja luin yöt. Minulla oli sellainen tekniikka, että ensimmäisellä lukukerralla alleviivasin kirjoista olennaisimmat asiat. Sitten jaoin alleviivaamani asiakokonaisuudet paloihin ja numeroin ne. Juuri ennen tenttiä saatoin lukea kirjoja jopa 600 sivua päivässä keskittyen ainoastaan merkitsemiini kohtiin.
Katselin kauhulla, kun jotkut tunnolliset tyttöopiskelijat saattoivat lukea tenttikirjat kymmenen kertaa. Minulle riitti, että kävin ne läpi vain puolitoista kertaa.
Jouduin maalitauluksi
Jouduin tulitaisteluun pankkiryöstöistä tunnetun Volvo-Markkasen kanssa. Se tapahtui kehäkolmosella erään huoltoaseman lähistöllä. En usko, että hän aikoi tappaa minut, vaan yritti ainoastaan karkuun. Siinä hän onnistuikin ammuttuaan poliisikoiran kuuroksi.
Jouduin lähtemään ampumapaikalta suoraan luennolle, sillä olin suorittamassa rikosoikeuden peruskurssia. Professori sanoi luennolla, että poliisin vaatimus laittaa Volvo- Markkanen eristysselliin on liioittelua. Hänen mielestään Volvo-Markkasen käytös – siis poliiseja kohti ampuminen – oli luonnollista.
Minä nousin seisomaan naama punaisena ja sanoin, että ”olen eri mieltä, koska luulen olevani tässä salissa ainoa, jota Volvo-Markkanen on tänään ampunut. Minä en ole valtion järjestämä maalitaulu, vaan perheenisä”.
Professori meni hämilleen. Hän vaihtoi puheenaihetta ja lopetti luentonsa todella paljon etuajassa. Puhuimme myöhemmin tämän asian selväksi ja teimme sovinnon.
Käytin työaikaani opiskeluun
Opiskeluaikoinani kävin Saksassa tutustumassa ennaltaehkäisevän poliisitoiminnan kehittämiseen. Toin sieltä mukanani Suomeen paljon materiaalia, jota käytin tehdessäni gradua vastaavaa tutkielmaa opinnoissani. Otin materiaalin yhtenä viikonloppuna mukaan, kun minulla oli päivystysvuoro Keskusrikospoliisissa.
Viikonloppuna ei kuitenkaan tapahtunut henkirikoksia tai muuta vakavaa, joten tein tutkielmani viikonlopun aikana. Kun palautin työn yliopistolle, minua katsottiin siihen sävyyn, ettei ole mahdollista tuoda sitä jo puolentoista viikon jälkeen.
Kuitenkin ainoa asia, josta minulle huomautettiin oli, että lähdeluettelossa oli kaksi lähdettä väärinpäin aakkosjärjestyksessä.
Opetin tuomareita
Tein talousrikoksien tekotapoja käsittelevää lisensiaatintyötäni 1990-luvun alussa ja pidin samanaikaisesti täydennyskoulutuksia tuomareille muun muassa Lahdessa. Olin laittamassa takkia naulakkoon ennen talousrikoksia koskevaa luentoani, kun yksi koulutukseen saapuneista tuomareista kysyi, olenko myös osallistumassa. Vastasin myöntävästi. Hän sanoi, että ”minäkin ilmoittauduin, mutten olisi tullut, jos olisin tiennyt, että täällä on opettajina poliiseja”.
Kun koulutus alkoi, tuo sama mies istui etupenkissä ja huomasi, että minä toimin opettajana. Koulutuksen päätyttyä hän tuli pyytämään anteeksi posket punaisina.
Kissa tuhosi lisensiaatintyöni
Eräänä iltana lopetin lisensiaatintyön kirjoittamisen aamukolmelta. Tekstiä oli siinä vaiheessa noin 300 sivua. Heräsin kuitenkin jo parin tunnin kuluttua jatkamaan, koska minulla oli jäänyt ajatus kesken. Kun kävelin tietokoneen luo, kissamme istui tyytyväisenä sen ja tulostimen välissä. Kissa oli onnistunut muuttamaan tekstin kyrillisiksi kirjaimiksi ja tallentamaan sen alkuperäisen tiedoston päälle.
Edes Keskusrikospoliisin tutkijat eivät saaneet palautettua tekstiä normaaliksi, vaikka heillä oli laitteet jopa hävitettyjen tiedostojen palauttamiseen. Jouduin aloittamaan lisensiaatintyöni alusta.
Tuomas Kokko
Kuvitus Ville Hyttinen
