18. huhtikuuta 2008
Teksti:

Ensio Suominen (1934-2003) oli monella tapaa erikoislaatuinen lavastaja. Näin jo siksi, että toisin kuin lavastajista yleensä, hänestä tuli julkkis.
    Suomisen vaikutus näkyi eniten televisiossa. Hänen uransa aikana tv-teatteri kukoisti ja televisiolavastus kehittyi taiteeksi. Suominen lavasti oman aikansa tv-tapauksia – Kalle Holmbergin Rauta- aikaa ja Jouko Turkan Seitsemää veljestä – sekä satoja ajankohtais-, dokumentti- ja viihdeohjelmia.
    Teatteriin erikoistuneen tamperelaistoimittaja Kalevi Kalemaan lavastajan kuoleman jälkeen kokoama elämäkertakirja Kansallislavastaja kertaa lavastajan uraa arkistomateriaalin ja runsaan haastatteluaineiston kautta.

Lapsena Suominen sijoitti ensimmäisen paimenena tienaamansa palkan jätepaperiin – puhtaalle paperille piirtäminen olisi ollut hirvittävää tuhlausta. Kuvauspaikalla Suominen toimi ensin klaffi poikana, kohosi sitten kamera-assistentiksi, ja lopulta filmilavastajaksi.
    1950-luvulla hän teki yhteistyötä esimerkiksi Aarne Tarkaksen ja Matti Kassilan kanssa. Kassilan Komisario Palmu -filmatisointeihin hän kehitteli filmiryhmän kanssa Helsinkiä Helsingin sisään.
    Merkkitöitä alkoi kasaantua. Suominen lavasti Edvin Laineen Täällä Pohjantähden alla -tulkinnan, Rauni Mollbergin Maa on syntinen laulu -filmatisoinnin ja Mollbergin Tuntemattoman sotilaan.
    Suomisen lukuisten teatteri- ja oopperalavastuksien keskeisiä piirteitä Kalemaa esittelee luontevalla ja kansanomaisella otteella. Esimerkiksi havainnot suuren lavan käytöstä ja teatterilavastuksien elokuvamaisuudesta valottavat lavastajan työn monialaisuutta.

Poikkitaiteellisuus sopi työteliäälle ja pikkutarkalle Suomiselle. Hän pysytteli uusimman tekniikan kärryillä ja tulipa kansakoulun ja muutaman taidekurssin käyneestä lavastajasta myös pidetty opettaja.
    Lavastajana Suominen kertoi omaa tarinaansa suomalaisuudesta. Se oli juurevaa, raakaakin, mutta myös lyyrisen kauniilla tavalla kiinni luonnossa.
    Kalemaan kirjaa siivittää vastustamaton, vähän hupaisakin romanttisuus. Hän kuvaa aikansa sielukkaita boheemeja, jotka syntyjä syviä pohdiskellen samoilevat autioituvalla maaseudulla tai köyhässä Lapissakin. Vaeltelun keskellä kirkasotsaiset taiteilijat tekevät kansallisten eeposten kuvausvalmisteluja.
    Välillä Kalemaa intoutuu kyökkipsykologiksi ja arvostelee Suomisen iän myötä lisääntyvää leuhkuutta. Kansallislavastaja ei ole tutkimus, vaan leppoisasti tarinoiva ja suurelle yleisölle suunnattu taiteilijaelämäkerta. Sitä lukiessa aika pysähtyy jonnekin 1970- ja 80-lukujen tienoille, elämään ennen kiirettä ja ironiaa. Aikaan, jolloin televisiokin otettiin vielä tosissaan.

Maria Säkö

Kalevi Kalemaa: Ensio Suominen – Kansallislavastaja. Like 2008. 352 s.