18. huhtikuuta 2008
Teksti:

Eläintarhaan tuotiin uusi eksoottinen eläin ja eurooppalaiset tulivat ihmettelemään sitä sankoin joukoin. Italialainen mietti minkälaista ravintoa se käyttää elääkseen. Ranskalainen pohti eläimen lisääntymiskykyä. Ruotsalaista kiinnosti suhtautuvatko eläintarhan muut eläimet siihen tasa-arvoisesti. Saksalaisen mielestä eläimen kannattaisi liittyä ammattiyhdistysliikkeeseen. Suomalainen seisoi apeana häkin äärellä ja mietti, mitä eläin mahtaa ajatella hänestä.
    Viritetty vanha vitsi kertoo suomalaisen ikuisesta epävarmuudesta: mitä vieras ajattelee minusta? Ajatus nousee pintaan, kun minkä tahansa lajin Suomi-Ruotsi-ottelu hävitään, perheriidat lisääntyvät ja työpaikkakiusaaminen yleistyy. Kun bussikuski painaa kaasua, liikuntaesteisen vanhuksen etsiessä vielä paikkaansa.

Korkein ulkopoliittinen johtomme on saanut teknologiakansan varpailleen. Brittilehdistö naureskelee cell phone daddyille, joka ei enää tarkoita kännykkäisää kuten kiireisellä, mutta siveällä 1990-luvulla. Nyt poliitikolla on aikaa näppäillä viestejä ja rohkeutta kirjoittaa rivoja.
    Mitäköhän italialaisetkin mahtavat meistä ajatella?
    Mannerheimin väitetty homoseksuaalisuus saa suomalaisen itkemään. Suomalaisen mielestä sotasankari ei ole korsetti päällä kirgiisin kanssa ilotteleva vanhus. Sotasankarilla on korkea moraali – hänhän tappaa vihollisia.
    Mitä nyt venäläisetkin sanoisivat?
    ”Meillä on sananvapaus”, huutaa suomalainen syyrialaiselle mielenosoittajalle Muhammed- kohun jälkeen. ”Meillä ei pilkata suuria sankareitamme”, suomalainen räyhää pispalalaiselle animaationtekijälle vastustaakseen keskustelua: syytä olisi uskoa.
    Mitä nyt Tanskassakin ajateltaisiin?

Kaikki palautuu epävarmuuteen, nuoreen kulttuuriimme.
    Kun Babyloniassa viljeltiin peltoja, esiisämme järsivät hirvenruhoja Venäjällä. Kun Kreikassa jo kirjoitettiin aforismeja, karhunkaatajamme osasivat ehkä jo huutaa ja lyödä.
    Nyt tilanne on päinvastainen: kun muualla ihastuksen kohdetta lähestytään kirjeitse, pullopostilla tai tarjoamalla illallisen rannalla tai vanhassa linnassa, me otamme yhteyttä kahdella sadalla tekstiviestillä tai deittipalstan kautta.
    Silti suomalainen seisoo edelleen arkana eläintarhan tulokkaan häkin edessä ja miettii: mitä se minusta ajattelee?
    Sitten hän lähettää eläimelle suorasukaisen tekstiviestin kysyäkseen asiasta.

Ville Hytönen

Kirjoittaja on turkulainen runoilija ja Savukeidas Kustannuksen kapteeni.
ville.hytonen ( a t ) savukeidas.com