04. huhtikuuta 2008
Teksti:

Ketkä seuraavista eivät kuulu joukkoon? Tytöt, pojat, miehet, naiset, homot, lesbot, heterot, biseksuaalit ja transvestiitit.
    Oikea vastaus on: miehet. Ystäväpiiriini ei kuulu miehiä sanan karvaisimmassa, perinteisimmässä ja sovinistisimmassa merkityksessä. Havahduin tähän tosiasiaan muuton ja remontin kourissa – tilanteessa, jossa tosimiehet ovat parhaimmillaan kilvoitellessaan sohvankannossa, katonmaalauksessa ja venttiilien ilmauksessa.
    Miesten puute muuten niin heterogeenisessä kaveriverkostossa kielii laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Miehet juoruilevat, omistavat useammat silmälasit ”asun mukaan käytettäväksi”, tarvitsevat lentolaukun yhden yön matkalle ja ovat täysin kädettömiä remontillis-teknillisten vaateiden edessä. Miehet ovat uudet naiset.

Luulen, että Yle X:n aamun Tuomas ja Olli ovat pääkaupunkiseudun viimeisiä tosimiehiä. Tuomaksen ja Ollin mielestä viiniä juovat miehet ovat viininlipittäjiä.
    Mahtavaa. Olin unohtanut että joskus ammoin miehet ryystivät ainoastaan olutta ja teräviä. Minun tuntemani ”miehet” siemailevat mielellään viinejä ja kiljahtelevat kimeästi innosta kuullessaan sanan ”kuohuviini”.
    En kuitenkaan usko, että viininjuonti on enää validi epämiehuuden mittari: mannermainen lipittelykulttuuri on läpäissyt yhteiskuntamme kermasta pohjasakkaan asti.
    Uusi mittari on suola. Tuttavistani miehisinkin (se, joka lopulta kantoi sen pesukoneen) paljastui ruokapöydässä pelkäksi miehekkeeksi: vilpittömän uteliaasti hän kysyi tavallisesta (siitä pienirakeisesta) suolasta ”Siis mitä suolaa tämä on?”

Tosimiehet eivät tiedä kuin Suolan, tuon Pippurin kaverin. Tosimiehet vetävät vuorija merisuoloja vertailevia miehiä kuonoon. Tai siis vetäisivät, jos jostain syystä sattuisivat samoille kekkereille. Mikä on hyvin epätodennäköistä, sillä miesraja vetäytyy hurjaa vauhtia kohti pohjoista.
    Kehäkolmosen haamumarginaali on ylitetty ajat sitten, ja tällä hetkellä miesraja piirtyy noin sata kilometriä sushi-rajasta etelään. Pääkaupunkiseudulla ei tavata enää kuin muutamia laumastaan eksyneitä yksilöitä.
    Takaisin työmaalle. Neitien ja uus-naisten ympäröimänä ratkaisin maalaus-, asennus ja liitäntäongelmat palkkaamalla hommaan remppamiehen. Ja, kuinka ollakaan, paikalle sipsutti parikymppinen tyttönen. Remontti- Reija kaivoi esiin pelit ja rensselit, kääri hihat ja kävi hommiin. Aivan mahtavaa.
    Pitääkin kysyä juoko se viiniä. Ja mitä suolaa se käyttää.

Iina Merikallio

Kirjoittaja on mainostyöläinen.
iina(at)bobhelsinki.fi