18. huhtikuuta 2008
Teksti:

Luin vaihteeksi Imagea ja huomasin, että tutun toimittajan ura on edennyt arvioimaan kirjauutuuksia. Nyt edessä oli ollut parikin ilmastonmuutosaiheista kirjaa – molemmat hänen mielestään äärettömän tylsiä ja ahdistavia.
    Koska toimittajan työnä on suoltaa tekstiä riippumatta siitä huvittaako vai ei, oli tuloksena ”maailma tuhoutuu, mutta minä en välitä koska ei huvita” -tyyppinen kasari-image-pastissi.
    Käytän nykyään suuren osan työajastani ilmastonmuutoksen pysäyttäneen vähähiilisen yhteiskunnan pohtimiseen. Minusta se on tajuntaa räjäyttävä asia siinä missä seksi, sauna, filosofia ja muutkin päihteet.
    Miksi? Koska ilmastonmuutos muuttaa lähes kaiken.

Ilmastonmuutos muuttaa esimerkiksi ymmärrystämme markkinoista. Maailman parhaisiin ekonomisteihin lukeutuva Nicholas Stern onkin todennut, että ilmastonmuutoksen taustalla on kaikkien aikojen suurin markkinavirhe.
    Virhe on se, ettei hiilipäästöistä ole peritty hintaa, vaikka ilmakehä on yhteinen rajallinen resurssi samalla tavalla kuin öljy tai keskustan parkkipaikat.
    Ja päästöjähän tulee käytännössä kaikesta mitä teemme: ei vain lämmityksestä ja sähköstä vaan tekemistämme lentomatkoista, hankkimistamme läppäreistä, syömistämme pakastepizzoista tai jopa teatteriesityksen tuottamisesta.
    Jotta markkinat voivat säilyä eli talouskasvu jatkua, on virhe korjattava: päästöille on saatava hinta.
    Tihentyvät, yhä useammin maailman talouskeskuksiin osuvat hurrikaanit ja kuivuuksien aiheuttamat satovahingot syövät pohjan talouskasvulta. Ja jos maailmanmarkkinoita ei enää ole, on aivan sama, häviääkö suomalaiselta teräkseltä tai paperilta kilpailuetu.

Ilmastonmuutos muuttaa myös ymmärrystämme politiikasta ja meistä. Ei riitä, että maailman johtajat tekevät keskenään ”Global dealin” vähähiilisestä maailmasta. Se jää tyhjäksi julistukseksi, ellei ihmisiä saada mukaan muutokseen. Muutos ei puolestaan synny enää vain kieltämällä ja käskemällä. Vähähiilisessä yhteiskunnassa pärjää poliitikko, joka osaa luoda me pystymme -henkeä.

Lopulta ilmastonmuutos muuttaa ymmärrystämme siitä, mikä ylipäätänsä on vaikeaa. On varmasti hankalaa opettaa lapsi pesemään hampaita ja perustelemaan, että se on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Odotankin Imagen seuraavaa numeroa, jossa toimittaja kertoo, ettei halua tehdä sitäkään. Eihän se tuota tässä hetkessä kuin parkumista. Eikä peseminenkään takaa, että hampaat pysyvät kunnossa.
    Silti suuri enemmistö suomalaisista on opetettu pesemään hampaansa, jopa kaksi kertaa päivässä. Mikseivät siis elämään toisella tavalla, oppimaan, että ME pystymme?
    Ihmisiä määrittää mukavuudenhalun lisäksi muuntautumiskyky. Ilmastonmuutos muuttaa ymmärrystä siitä, mikä on tyylikästä. Ei ainakaan kasari-kyynisyys.
    ME pystymme on uusi musta.

Aleksi Neuvonen

Kirjoittaja on Demos Helsinki -ajatushautomon tutkimusjohtaja ja ympäristöjärjestö Dodon varapuheenjohtaja.

aleksi.neuvonen@gmail.com