04. huhtikuuta 2008
Teksti:

Gustav Hägglund

Syntyi 6.9.1938 Viipurissa.
    Opiskeli lukion jälkeen viidessä eri oppilaitoksessa Kadettikoulusta Harvardin yliopistoon.
    Työskenteli puolustusvoimain komentajana 1994-2001 ja EU:n sotilaskomitean puheenjohtajana 2001-2004.
    Julkaissut neljä kirjaa, viimeisimpänä Leijonan ja kyyhkyn (Otava, 2006).

Iltalomalaista simputettiin

Kadettikoulussa oli 1950-luvulla sellainen hölmö systeemi, että meidän piti hakea jalkarättimme kuivaushuoneesta aina aamu- uinnin jälkeen. Erään iltaloman jälkeen unohdin viedä rättini kuivamaan. Seuraavana aamuna, marssiessamme pois kuivaushuoneesta, vanhemman kurssin kadetti huomasi asian.
    Rangaistukseksi jouduin kirjoittamaan 3 000 sanan aineen jalkaräteistä seuraavaksi aamuksi. Selvisin hienosti läpi jalkarättien aseman Rooman valtakunnassa ja vielä keskiajankin, mutta seitsemännen sivun kohdalla alkoivat vitsit vähetä.
    Sain tarinan valmiiksi puoli kuudelta, kun tasalta oli herätys.

Tenttikirjat tuntuivat romaaneilta

Aloitin poliittisen historian ja kansantaloustieteen opinnot valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1965. Luennoilla opettaja puhua pälpätti, ja opiskelijat kirjasivat sanottua ylös kuin munkit luostarissa. Mielestäni lähiopetus oli tehotonta. Ihminen lukee asiat kaksi kertaa nopeammin kuin puhuu ne.
    Onneksi sain vapautusta luennoilta, koska toimin Kadettikoulussa kouluttajana. Hyvän keskittymiskykyni ansiosta pystyin työn ohella keskittymään iltaisin opintoihin, vaikka kotona oli kolme pientä lasta. Tenttikirjat olivat niin mielenkiintoisia, että ne tuntuivat romaaneilta.
    Ainoastaan tilastotieteen johdantokurssi tuotti todellisia hankaluuksia. Olin lukenut lyhyen matikan, ja kurssikirja oli saatavilla vain englanniksi, jota en osannut ollenkaan. Sillä kurssilla kävin ahkerasti luennoilla ja tein hyvät muistiinpanot.

Lukematta jättäminen kannatti

Menin Suomen sotakorkeakouluun valmistuttuani yliopistosta vuonna 1969. Siellä ei juuri opiskelijaelämää vietetty: melkein kaikki opiskelijat olivat perheellisiä, ja kotitehtäviä ja luettavaa annettiin paljon.
    Sotakorkeakoulun alkuaikoina eräs esimieheni oli antanut kullanarvoisen neuvon: ”Siellä jaetaan paljon papereita, mutta niitä kaikkia ei ole tarkoitus lukea.” Neuvosta viisastuneena valmistuin kurssini priimuksena.

Pokeripöydässä takaisin Vietnamiin

Osallistuin Yhdysvaltojen armeijan komentajakurssille 1972-1973. Kurssilla oli yhdeksänsataa amerikkalaista ja lähes sata ulkomaalaista. Monet kurssilaiset olivat taistelleet Vietnamissa, ja sotaan palattiin lähes jokaisella luennolla.
    Vietnamissa sotilaat olivat pelanneet paljon pokeria. Kurssin aikana kokoonnuimme kerran viikossa jonkun kotiin pelaamaan pienin panoksin. Korttipeli jatkui aina pitkälle yöhön.
    Uskon, että amerikkalaiset halusivat pokeria pelaamalla palata leikkimielisesti ajatuksissaan Vietnamiin.

Lokoisat professoripäivät

1980-luvun alussa vietin lukuvuoden Harvardin yliopistossa tutkijaprofessorina. Harvardin kansainvälisen politiikan laitos kutsuu vuosittain tutkijaprofessoreiksi 21 eri alojen asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.
    Saavuin yliopistoon elokuussa ja tiedustelin, mitä työtehtäviini kuuluisi. Vastaus kuului, että minun tulisi kirjoittaa yksi ”serious paper” ennen toukokuuta. Olisi myös hyvä, että kävisin perjantaisin yhteislounaalla, joka keräsi yhteen eri alojen huippuja. Minun tuli olla myös opiskelijoiden tavoitettavissa, jos heillä oli jotain erityisalaani liittyvää kysyttävää.
    ”Kannattaa myös opetella joku sellainen taito, mitä olet aina halunnut oppia”, minua neuvottiin. Kävin sitten vuoden aikana seuraamassa monien huippututkijoiden seminaareja.

Maria Ruuska
Kuvitus Ville Hyttinen