18. huhtikuuta 2008
Teksti:

En palauttanut tenttivastauksiani

Yksi ensimmäisiä kurssejani yliopistossa oli yhteiskuntatieteiden opiskelijoille pakollinen Yhteiskunta ja luonto -kurssi. Kun tentin, elämäni ensimmäisen, aika koitti, en löytänyt oikeaa salia yliopiston päärakennuksesta. Koe jäi tekemättä.
    Toisella kerralla otin mukaani opiskelukaverini, jotta varmasti löytäisin paikalle. Kysymykset olivat mielestäni helppoja, mutta jännitin tenttiä niin paljon, että lähdin salista vastauspaperi kädessäni. Tajusin asian vasta rakennuksen ulko-ovella, enkä kehdannut enää palata takaisin.
    Kolmannella yrityksellä tentti meni läpi ilman ongelmia.

Lupasin lukea tenttikirjoja

Luin sivuaineena muun muassa kansainvälistä politiikkaa. Kun kerran menin katsomaan tenttituloksia kansainvälisen politiiluista kan laitoksen ilmoitustaululta, huomasin, että nimeni kohdalla käskettiin ottaa yhteys tentaattoriin.
    Hän sanoi päästävänsä minut läpi, mutta että vastauksistani huomasi, etten ollut avannutkaan tenttikirjoja. Ja että minun kannattaisi lukea niitä, jos aion jatkaa aineen opiskelua.
    Olin mennyt tenttiin vain katsomaan, millaisia kysymykset ovat. Ne vaikuttivat äärettömän helpoilta, joten vastasin niihin. Lupasin tentaattorille, että luen tenttikirjoja sitten jatkossa.

Haastattelin humalaisia

Asuin Tampereen keskustassa ja järjestin useana vuotena vappubileet asunnossani. Yhtenä vappuna meillä oli juuri ollut tiedotusopin kurssi, jolla olimme harjoitelleet haastatteluiden tekemistä. Saimmekin idean haastatella humalaisia ihmisiä kadulla. Ihmiset suhtautuivat meihin täysin asiallisesti. Jotkut jopa yrittivät skarpata ja piilotella humalaansa, kun me esitimme kysymyksiä Tampereen kunnallispolitiikasta. Harmittelimme jälkikäteen, että haastatte olisi voinut saada hyvän ohjelman, jos meillä olisi ollut nauhuri mukana.

Hermostuin tietokoneisiin

Pääaineopintoihini kuului kurssi, jolla kirjoitimme lehtijuttuja. Koneet olivat tuohon aikaan epäluotettavia, ja tuntui että pelkkä käveleminen keinokuituisessa paidassa häiritsi tietokoneita. Se sai opiskelijat riitelemään. Joku saattoi kiukutella toiselle, että pitikö sinun kävellä noin läheltä tätä konetta?” Tekstejä oli pakko tallentaa koko ajan.
    Nythän on helppo ajatella, että tietokoneita on ollut aina, mutta minun opiskeluaikoinani niiden käyttäminen oli harvinaista.

Graduaineistoni katosi

Rivipoliitikon imagon rakentumista käsittelevä graduni jäi kesken, kun pääsin Sosialidemokraattisten nuorten puheenjohtajaksi vuonna 1990. Myöhemmin, vuonna 1997, minusta alkoi tuntua, että voisin aloittaa graduni tekemisen uudelleen. Olin kerännyt aineistoni eduskunnan työhuoneeseen lattialle, mutta eräänä aamuna huomasin, että kaikki lehtileikkeet ja kirjat olivat kadonneet. Yleensä eduskunnasta ei häviä mitään, joten kyselin siivoojilta, ovatko he luulleet graduaineistoani roskakasaksi. Aineistoa ei löytynyt koskaan.
    Kun seuraavan kerran yritin keskittyä graduuni vuonna 2000, Paavo Lipponen soitti ja pyysi minua työministeriksi hänen hallitukseensa. Sanoin Lipposelle, etten ole vielä valmistunut. Hän vain totesi, ettei Ruotsin pääministeri Göran Perssonkaan ole saanut opintojaan valmiiksi.

Tarja Filatov

€¢ Syntyi Hämeenlinnassa 9. elokuuta 1963.
€¢ Yhteiskuntatieteiden ylioppilas, aloitti tiedotusopin opinnot Tampereen yliopistossa vuonna 1983.
€¢ Muun muassa työministerinä toiminut Filatov on tällä hetkellä SDP:n kansanedustaja. Hän on sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Tuomas Kokko
Kuvitus Ville Hyttinen