04. huhtikuuta 2008
Teksti:

Jyväskyläläinen Matti Kortet löysi syksyllä 2004 internetistä ilmoituksen, jossa kolme muusikkoa etsi joukkoonsa basistia. Kortet päätti vastata siihen, koska muusikot mainitsivat nimeltä bändejä, jotka olivat hänelle tärkeitä.
    Niitä olivat muun muassa kanadalainen postrock-kollektiivi Godspeed You! Black Emperor ja yhdysvaltalainen vaihtoehtopopin suurnimi The Flaming Lips.
    ”Kun tulin mukaan kuvioihin, meillä oli jo kourallinen ihan valmiita biisejä”, Kortet kertoo.
    Kortetin liittymisen jälkeen nelihenkiseksi kasvanut kokoonpano risti itsensä Laivueeksi. Myöhemmin yhtye etsi vielä kosketinsoittajan.
    ”Tämä on oikeastaan meille kaikille ensimmäinen varteenotettava bändi. Esimerkiksi minä olen soittanut aikaisemmin demobändeissä, mutta niistä ei ole tullut mitään sen kummempaa.”
    Toistaiseksi Laivuekin on demobändi. Se on julkaissut kolme ep:tä, joista viimeisin, Porttila, ilmestyi vuonna 2007. Musiikillisesti bändi sijoittuu Liekin ja Magyar Possen väliin. Ensiksi mainittu yhtye tulee mieleen Leevi Wuolion huokailevasta laulutavasta. Porilaisesta postrock- kokoonpanosta puolestaan muistuttavat polveilevat kappalerakenteet, kitaravallit ja taipumus tehdä kappaleita, jotka ovat pituutensa puolesta kuin radiokanavien musiikkipäälliköiden painajaisunista.
    Laivueen sanoitukset kirjoittava Kortet nimeää yhdeksi esikuvakseen Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan, mutta niissä voi kuulla yhtäläisyyksiä myös vaikkapa turkulaisen Wojciechin teksteihin.

Laivueen sanoitukset eivät kerro siitä, miten poika tapaa tytön, vaan esimerkiksi pikkulintujen oudosta käytöksestä tai siitä, miltä voisi tuntua olla sotilaiden piirittämässä kaupungissa.
    ”Laulujen sanoittaminen oli aluksi jossain mielessä välttämätön paha, koska kukaan meistä ei ollut juurikaan kirjoittanut tekstejä aikaisemmin. Minä otin ne sitten vastuulleni, koska olen harrastanut luovaa kirjoittamista”, Kortet sanoo.
    Hän kuitenkin korostaa, että tekstit hioutuvat lopulliseen muotoonsa koko bändin voimin – ihan samalla tavalla kuin sävellyksetkin.
    ”Pyrimme siihen, että kaikki voisivat olla tyytyväisiä teksteihin. Minulle kyllä sanotaan ihan suoraan, jos joku pitää kirjoittamaani sanoitusta tyhmänä.”
    Kortet kertoo ottavansa vaikutteita sanoituksiinsa esimerkiksi kauhuelokuvista ja tieteiskirjallisuudesta.
    Bändi on yrittänyt etsiä levytyssopimusta Porttila-ep:n avulla, mutta Kortetin mukaan yksikään levy-yhtiö ei ole vastannut.
    Kortet on harkinnut, pitäisikö hänen tarttua puhelimeen ja soitella levy-yhtiöitä läpi saadakseen kuulla, minkälaisia ajatuksia heidän musiikkinsa on herättänyt.
    ”Sekin on mahdollista, että alamme vain nauhoittaa uusia biisejä ja yritämme sopimusta sitten niiden avulla. Uutta materiaalia tulee kuitenkin ihan mukavasti.”
    Kortet ei osaa vielä sanoa, milloin Porttila-ep voisi saada jatkoa.
    ”Se on teoriassa mahdollista, että jo tämän vuoden aikana tapahtuisi jotakin, mutta toisaalta emme ole pysyneet aikaisemminkaan asettamissamme aikatauluissa, joten saa nähdä miten käy.”

myspace.com/laivue

myspace.com/polte

Laivue Polte-klubilla Tavastialla (Urho Kekkosen katu 4-6) 10.4, liput HYY:n jäsenille 15 e.

null

Tanssittavaa kitarapoppia

Levy-yhtiöt ovat väläytelleet turkulaiselle The Friendille levytyssopimusta. Ylioppilaslehden kisassa tuli toinen sija.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, turkulaisbändi The Friend saattaa saada levytyssopimuksen tuota pikaa. Kitaristi Mikko M. Koskinen korostaa, ettei mikään ole vielä varmaa, mutta myöntää levy-yhtiöiden olleen kiinnostuneita tanssittavaa kitarapoppia soittavasta nelikosta.
    ”Levy-yhtiöiden edustajia on käynyt katsomassa keikkojamme. Yksi levy-yhtiö on jo lupaillut, että voisi julkaista meiltä jotakin ensi syksyn aikana, mutta keskustelut eivät kuitenkaan ole kovin pitkällä”, hän sanoo.
    The Friend sai alkunsa vuoden 2006 puolivälissä, kun Koskinen ja yhtyeen laulaja-kitaristi Anders Vuorimaa saivat tarpeekseen musiikin tekemisestä kahdestaan.
    Rumpali Antti Siniranta päätyi bändiin työskenneltyään Vuorimaan kanssa samaan aikaan feissarina. Basisti Jaakko Kaján ilmoitti itse halukkuudestaan päästä soittamaan kokoonpanoon.
    ”Hän oli kuunnellut biisejämme netistä. Sitten hän soitti meille ja ilmestyi ovelle. Emme tunteneet kaveria entuudestaan, mutta basistin paikka oli avoinna. Ennen Jaakkoa oli ollut jo monta basistikokelasta, mutta kaikkien kanssa oli ollut jotain ongelmia.”

Koskisen mukaan The Friendin musiikilliseksi linjaksi on määrittynyt tanssittava kitarapop, koska yhtyeen jäsenet kuuntelevat itse sen tyylistä musiikkia. Bändin toistaiseksi ainutta julkaisua, Sport-ep:tä, kuunnellessa on helppo kuvitella vaikkapa yhdysvaltalaisen The Killersin pitkäsoittojen pyörineen usein muusikoiden cd-soittimissa.
    The Friendin musiikkia voi siis kuvailla trendikkääksi, mutta myös ammattimaisella otteella tehdyksi. Sport-ep:llä bändi kuulostaa niin valmiilta, että on vaikea uskoa, että se soitti ensimmäisen keikkansa vasta reilu vuosi sitten.
    Koskinen arvelee ammattimaisuuden johtuvan osaksi siitä, että yhtyeellä on käytössään oma kotistudio.
    ”Me olemme tehneet paljon musiikkia ja harjoitelleet runsaasti. Kotistudion ansiosta olemme myös pystyneet kokeilemaan ihan mitä tahansa ja ihan milloin tahansa.”
    Kevään aikana The Friend aikoo nauhoittaa uusia kappaleita ja laittaa ne My Space-sivuilleen ennen Provinssirockia. Bändi pääsi esiintyjäksi festivaalille voitettuaan Seinäjoella järjestetyn valtakunnallisen bändikatselmuksen.
    ”Se on yksittäisenä keikkana yksi tähänastisen uramme huippukohdista. Odotamme sitä innolla.”

myspace.com/thefriendband

null

Sunnuntaifiilistelyä

Kolmannelle sijalle yltänyt helsinkiläisen Picture of a Girl on jazz-sävytteisen laulun ja urbaanin taidepopin yhdistelmä.

Helsinkiläinen Picture of a Girl ei halua keikkailla pizzerioiden nurkissa. Sen vuoksi yhtyeen on voinut nähdä livenä vasta muutaman kerran.
    ”Keikkojen saaminen on hankalaa, koska Helsingissä ei ole loputtomasti esiintymispaikkoja. Ja bändillä pitäisi olla jonkin verran mainetta, että kannattaisi lähteä jonnekin maakuntiin. Ei ole mitään järkeä lähteä sinne soittamaan tyhjille saleille”, sanoo yhtyeen kosketinsoittaja Tuomas Aro.
    Picture of a Girl kuvailee musiikkiaan jazz-sävytteisen laulun ja urbaanin taidepopin yhdistelmäksi. Käytännössä bändi kuulostaa siltä kuin Emma Salokoski olisi siirtynyt Coldplay-henkistä kitarapoppia soittavan kokoonpanon keulakuvaksi.
    Aro nimeää Picture of a Girlin keskeisiksi vaikutteiksi muun muassa Portisheadin ja Massive Attackin. Kotimaisista bändeistä he tuntevat hengenheimolaisuutta erityisesti Husky Rescuen kanssa.
    ”Musiikkimme on rauhallista, sellaista sunnuntaifiilistelyä. Aikoinaan meillä oli mukana jonkin verran rock-elementtejä, mutta ne ovat karsiutuneet pois, kun olemme alkaneet löytää omaa linjaamme”, Aro sanoo.

Viisihenkinen Picture of a Girl on perustettu neljä vuotta sitten, mutta Aron mukaan yhtye on toiminut aktiivisesti vasta noin puolentoista vuoden ajan. Esimerkiksi jäsenten opiskelijavaihdot ovat pakottaneet kokoonpanon hetkellisesti tauolle.
    Aro on tuttu The Cardigansia muistuttavaa kitarapoppia soittaneesta Siestasta, joka voitti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan bändikilpailun vuonna 2002, mutta tällä hetkellä hän keskittyy ainoastaan Picture of a Girliin.
    Kesällä kokoonpano aikoo tehdä seuraajan viime vuonna ilmestyneelle neljän biisin debyytti -ep:lle. Sen jälkeen he jatkavat levytyssopimuksen etsimistä.
    ”Tällä hetkellä uusia kappaleita tulee paljon. Meillä on aikaisempaa enemmän itseluottamusta, joten uskon musiikillisen skaalan olevan laajempi kuin ensimmäisellä julkaisullamme.”

myspace.com/pictureofagirl

Tuomas Kokko
Kuvat:
Laivue, Petteri Kivimäki
The Friend, Jussi Vierimaa
Picture of a Girl, Satu Haavisto

Osallistujia Sallasta Helsinkiin

Ylioppilaslehden bändikilpailu keräsi 58 osanottajaa ympäri Suomea. Levyjä tipahteli toimitukseen aina Sallasta asti.
    Kymmenen parasta levyä massasta seuloi kisan esiraatina toiminut Helsingin ylioppilaiden elävän musiikin yhdistys (Helmut). Mukana oli niin folkia, perinteistä kitararockia kuin kokeilevaa instrumentaalimusiikkiakin. Valtaosa vokaalimusiikista oli englanninkielistä. Kärkikymmenikössä suomenkielinen musiikki pääsi kuitenkin hyvin esille.

Tuomaristo, Tavastian Juhani Merimaa, Nyt-liitteen kriitikko Ilkka Mattila, Bitch Alert -yhtyeen laulaja Heinie, HYY:n kulttuurisihteeri Jiri Sironen ja Ylioppilaslehden musiikkitoimittaja Tuomas Kokko, valitsivat voittajan demolevyjen perusteella 11.3.
    Tuomaristo piti kisan tasoa keskinkertaisena. Kärkikolmikko erottui kuitenkin joukosta selvästi edukseen. Kaikki kolme – ennen muuta voittajayhtye Laivue – olivat tuomariston mukaan löytäneet oman persoonallisen äänensä. Raadin mukaan musiikki oli myös teknisesti korkeatasoista.
    Niin esiraati kuin tuomaristokin kiinnittivät huomiota raskaan metallimusiikin vähäiseen määrään demojen joukossa. Myös tanssimusiikkia oli joukossa niukalti.
    Juhani Merimaa arvelee, että metallibändit löytävät levityskanavansa omia vakiintuneita reittejään.
    ”Metalli ei ehkä haluakaan erottua näissä skaboissa.”
    Kaiken kaikkiaan kärkikymmenikköä yhdisti tuomariston mukaan musiikillisesti ”pieni intellektuelli vivahde”.

Elina Kervinen