18. huhtikuuta 2008
Teksti:

Vermon raviradalla haisee ranskanperunoiden rasva.
    Black Horse -rehun mainostakkiin sonnustautunut mies järsii hotdogia katsomorakennuksen ensimmäisen kerroksen ravintolassa ja vilkuilee isolla valkokankaalla pyöriviä raviuutisia.
    Ravintolaan on kerääntynyt liki neljäkymmentä samanlaista keski-ikäistä miestä, jotka roskaruoka ja valkokangas pitävät hiljaisina.
    On keskiviikkoilta, ja se tarkoittaa, että kohta ravataan. Parin seuraavan tunnin ja yhteensä 12 lähdön aikana 130 hevosta juoksee ympäri kilometrin mittaista hiekkarataa.
    Illan aikana totossa liikkuu rahaa lähes puoli miljoonaa euroa.

Ravintolan pöydässä 104 istuvat helsinkiläiset Risto Heinonen, 64, ja Alpo Torvela, 62.
    He istuivat samalla paikalla myös edellisellä viikolla. Ja sitä edellisellä. Oikeastaan Heinonen ja Torvela ovat paikalla joka ikinen kerta, kun Vermossa ravataan: Heinonen on ostanut itselleen ja kavereilleen ravintolan pöydän koko vuodeksi.
    ”Paitsi kesän ajaksi hylkäämme paikan, koska olemme silloin mieluummin ulkona auringonpaisteessa.”
    Nyt tuuli ja tihkusade kuitenkin piiskaavat harmaata ravirataa, ja huhtikuiseksi illaksi poikkeuksellisen talviset olosuhteet huolestuttavat Heinosta ja Torvelaa. Ne saattavat vaikuttaa hevosten käyttäytymiseen. Tihkusade voi tarkoittaa jopa sitä, ettei ennakkosuosikiksi povattu Ville-Petteri välttämättä jaksa innostua ravaamisesta.
    ”On sellaisia hevosia, joilla märkä rata sopii erittäin huonosti. Toiset taas juoksevat märällä tavallista kovempaa. Mutta tällaisia asioita ei vain voi tietää”, Heinonen miettii.

Heinosen ja Torvelan raviharrastus alkoi entisellä työpaikalla Tilastokeskuksessa 1980-luvun alussa. Eräänä keskiviikkona, kun Heinonen oli kahvitauolla, kaksi työkaveria tuli kysymään, kiinnostaisiko häntä lähteä työpäivän päätteeksi mukaan Vermoon.
    Kiinnosti.
    ”He olivat käyneet raveissa jo opiskeluaikoinaan. Minulla ei ollut asiasta oikein minkäänlaista kokemusta, mutta kun aloin päästä perille lajista, raveista tuli säännöllinen harrastus. Parhaimmillaan ravit voivat olla kansainvälisen tason huippu-urheilua.”
    Kymmenen vuotta myöhemmin Heinonen oli niin innostunut raviurheilusta, että otti vastuulleen Tilastokeskuksen 25 harrastajan ravikerhon pyörittämisen. Sitä kautta hän tutustui Torvelaan, joka innostui raveista välittömästi.
    ”Minusta on mukava nähdä kavereita. Ja sitä paitsi olen poikamies, joten minulla on aikaa tähän.”
    Nyt he käyvät säännöllisesti raveissa myös muualla kuin Vermossa. He ovat kiertäneet eri puolilla Suomea Kuninkuusraveissa ja käyneet Ruotsissa järjestettävässä Elitloppetissa 15 kertaa.
    ”Ravit ovat parhaimmillaan paikan päällä katsottuna”, Heinonen perustelee.

Ennen illan ensimmäistä lähtöä Heinonen ja Torvela katselevat tarkkaavaisesti radalle. Eivätkä he sano sanaakaan, sillä nyt pitää keskittyä hevosiin. Heinonen on veikannut voittajaksi Earl Kempia, Torvela ei pelaa vielä.
    ”Earl Kemp on saanut viime aikoina hyviä lähtöjä. Ravivihjeissä hevosesta on annettu myönteisiä lausuntoja”, Heinonen perustelee.
    Miehet laskevat kynänsä pöydälle ja kääntävät katseensa radalle, kun hevoset lähtevät liikkeelle. Kun ne kohta ylittävät maaliviivan, eivät ilmeet edes värähdä. Muistiinpanoja sen sijaan tehdään.
    ”Voitin”, Heinonen rikkoo hiljaisuuden kohta, muttei edes hymyile.
    Ensimmäisen lähdön jälkeen hän on voitolla kuusi euroa. Sillä saa juuri ja juuri muovikipollisen ranskanperunoita alakerran ravintolasta.
    Miehet odottavat erityisen suurella mielenkiinnolla illan aikana ravattavia Arvid Åvallin Tammaderby-karsintoja. Karsintalähdöissä menestyvät hevoset pääsevät huhtikuun lopussa järjestettävään fi naaliin. Karsinnat on nimetty edesmenneen ravihevosten valmentajan mukaan.
    ”Åvall on raviurheilulle vähän niin kuin Paavo Nurmi yleisurheilulle”, Heinonen vertaa.

Ennen jokaista lähtöä radalla toistuvat samat rutiinit. Ensiksi hevoset lämmittelevät juoksemalla radalla. Sen jälkeen on vuorossa niin sanottu esittelykierros, jolla hevoset juoksevat katsomoa lähimpänä olevaa suoraa.
    Esittelykierrokset ovat totopelaajille merkittäviä hetkiä, sillä kuponki on jätettävä viimeistään, kun kuulutus kertoo lähdön olevan hyväksytty. Eli yksikään hevosista ei ole ottanut varaslähtöä.
    Jotkut totopelaajista suhtautuvat lämmittelyyn ja esittelyyn niin suurella tarkkaavaisuudella, että mittaavat hevosten aikoja omilla sekuntikelloillaan. Heinonen ja Torvela sanovat luottavansa pelkkiin näköhavaintoihin.
    Muutama raviharrastaja tähyilee radalle kiikareillaan, vaikka katsomorakennuksen katonrajassa on rivissä hevosia näyttäviä tv-ruutuja.
    ”Tässä vaiheessa ehtii vielä harkita uudelleen, mitä hevosta kannattaa veikata voittajaksi. Lämmittelystä ja esittelystä voi saada hyviä pelitärppejä”, Heinonen toteaa.
    Mutta kaikki hevosethan näyttävät ihan samanlaiselta.
    ”Jos tässä vaiheessa jokin ennakkosuosikiksi arvioitu hevonen näyttää laukkailevan, niin voi harkita veikkaavansa jotakin toista. Jos hevosen ravi on kohdallaan ja pää suorassa, niin lähtö menee todennäköisesti hyvin”, hän jatkaa.
    ”Niin, hevosella voi olla jotakin vaivoja, jos se on radalla pää vinossa. Totta kai yllätykset ovat mahdollisia vaikkapa sellaisissa tapauksissa, että hevosella on jokin vaiva, joka tulee ilmi vasta rasituksessa”, Torvela lisää.
    Ilta etenee, ja miehet santsaavat mustaa kahvia. He eivät ota raveissa muuta.
    ”Jos joisi alkoholia, voisi ajatus alkaa lentämään vähän liikaa”, Torvela sanoo.
    ”Senhän nyt ymmärtää jokainen, etteivät rahapelit ja alkoholi sovi yhteen. Siinä voi tulla kaikenlaisia isoja mokia”, Heinonen jatkaa.
    Niin. He käyvät raviradalla rahan perässä. Vaikka haluavatkin korostaa, että toiveet äkkirikastumisesta on unohdettu jo aikoja sitten.
    Haaveita on silti.
    ”Jos joku voittaa yli tonnin mummonmarkoissa, niin hänen pitää tarjota konjakit koko porukalle. Se on sopimus”, Torvela sanoo.
    Isojakin voittoja on kuulemma tullut, mutta he eivät halua puhua niistä.

Mutta nyt seuraavaan lähtöön on vain minuutti. Raviradan kaiuttimista kaikuu Europen Final Countdown. Heinonen ja Torvela tekevät muistiinpanoja pelikuponkeihinsa ja mukanaan tuomiin Hevosurheilu-lehtiin.
    Kyllä. Raviurheilu on niin suosittu laji, että siitä kiinnostuneille on oma kaksi kertaa viikossa ilmestyvä lehti, jonka levikki on liki 30 000 kappaletta. Lehdessä on uutisia, ravituloksia ja asiantuntijoiden pelivihjeitä.
    Miehet piirtävät papereihinsa ison rastin hevosen nimen kohdalle, jos kuuluttaja kertoo sen laukkaavan. Liiallinen laukkaaminen tarkoittaa hevosen hylkäämistä.
    Torvela raapustaa lehden irtonumeroon tietoja myös lähdöissä menestyneistä hevosista: Dedicated Kempistä, Kirittäjästä ja Arctic Hopesta.
    ”Teen tämän ihan vain jälkiseurantaa varten. Voin sitten tarvittaessa myöhemmin katsoa, miten mikäkin hevonen on menestynyt”, hän perustelee.
    Heinonen sanoo yrittäneensä päästä eroon muistiinpanojen tekemisestä. Internet on muuttanut raviurheilun luonnetta niin paljon, että se on tehnyt tarpeettomiksi harrastajien itse tekemät merkinnät. Esimerkiksi Finntoton nettisivuilla on videokirjasto, jonne arkistoidaan ravikilpailuiden lähdöt.
    ”Tämä on vain sellainen tapa, joka on jäänyt”, Heinonen sanoo kirjatessaan tuloksia paperille.
    Yhdentoista lähdön ja noin kolmen tunnin jälkeen Heinonen ja Torvela ovat saaneet tarpeekseen. Illan aikana ei tullut suurvoittoja, eikä kuultu riemunkiljahduksia. Heinonen pelasi 70 euroa ja pois lähtiessä hänellä on taskussaan 80 euroa.
    ”Mutta voitto on aina voitto. Joka illan tavoitteena on päästä plussalle.”
    Torvela puolestaan laittoi peleihin kymmenen euroa ja lähtee kotiin viisi euroa tappiolla.
    Mutta kolmen päivän kuluttua he matkustavat Lahteen ottaakseen kaiken uusiksi. Ehkä silloin pöytään on tilattava konjakkia.

Tuomas Kokko
Kuvat Juuso Westerlund