Varoitteleeko ruokaprofessori suolasta?

T:Teksti:

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan kaavaillaan omaa professuuria suomalaiselle ruokakulttuurille. Professorin johdolla aiotaan ”edistää kotimaisen ruoan arvostusta ja sosiaalista merkitystä” niin kotimaassa kuin ulkomailla. Samansuuntainen tavoite on kirjattu jopa hallitusohjelmaan.

Miksi suomalaisen ruoan arvostusta pitäisi edistää? Eikö riitä, että ruoasta nauttii, professorihankkeen puuhanainen, dosentti Päivi Palojoki?
    Tässä ei nyt ole kyse siitä, että halutaan lyödä karjalanpiirakalla päähän Berlusconin ilmakuivattua kinkkua. Mutta jos emme itse arvosta suomalaista ruokaa, niin kuka arvostaa? Monet suomalaiset eivät tiedä, mitä on laadukas ruoka. Kaupasta ostetaan helposti sitä mainoksessa olevaa valmiiksi marinoitua lihaa.
    Haluamme saada aikaan yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä on suomalaisen ruokakulttuurin olemus ja minkälainen merkitys sillä on arjessa.

Mikä suomalainen ruokakulttuurin olemus omasta mielestänne on?
    On helpompi sanoa, mikä se ei ole. Se ei ole museoesine, jonka voi nostaa kaapin päälle. Ei karjalanpiirakka, eikä poron filee. Suomalaista ruokakulttuuria on kaikki se, mitä laitetaan kodeissa ja ravintoloissa kautta maan. Ja tietenkin se, mitä Suomessa syödään. Suomessa syöty pitsa ei ole italialaista pitsaa, se on suomalaista pitsaa.

Suomalainen ruokakulttuuri on myös suolasta ja kaloreista varoittelua. Siitäkö professuurissakin on kyse?
    Suomessa on tosiaan jo todella laadukasta elintarvike- ja ravitsemustutkimusta. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus keskittyä ruoan ja aterioinnin sosiaalisiin ja kulttuurisiin merkityksiin, ei painottaa terveysvaikutuksia. Nykyisin Suomessa voi opiskella ruoka-alaa monissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Hienoa on, että nyt osaamista voi syventää vielä akateemisilla opinnoilla.

Ruokakulttuurin tutkimuksesta kaavaillaan yliopistolle monitieteistä sivuainekokonaisuutta. Minkälaisille kursseille opiskelija voisi osallistua?
    Varmasti aluksi kootaan eri aineiden alla jo nykyisin olevia ruokakulttuuriin liittyviä kursseja yhteen. Tärkeää on myös ihan se teoria: mitä oikeastaan on ruokakulttuuri? Emme kuitenkaan halua tehdä tästä pelkkää paperiopetusta. Mukana on varmasti myös käytäntöä.

Koska ensimmäiset kurssit järjestetään?
    Sitä on hyvin vaikea sanoa. Ennen kuin virka voidaan laittaa hakuun, pitää saada kasaan 1,5 miljoonaa euroa Helsingin yliopiston rahastoihin. Sitten tiedekunnan pitää vielä tehdä päätös viran perustamisesta. Alkupääoma saatiin Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitolta, Haaga-Helia-ammattikorkeakoululta ja MK-tuotteelta. Alun perin koko hanke oli eduskunnan kotitalouden tukirenkaan aloite.

Mikä omasta mielestänne on suomalaisen ruokakulttuurin ylistysateria, missä ja miten se tulisi nauttia?
    Voi ei. Yhtä ateriaa on niin vaikea valita. Kaikki semmoinen ruoka, joka syödään iloisella mielellä hyvässä seurassa. Niin, että vielä seuraavanakin aamuna ajattelee, että olipas hyvää ja mukavaa. Mutta voisi se olla vaikka vastapyydettyä järvikalaa savustuspöntössä savustettuna tuoreiden uusien perunoiden kanssa. Ruoka nautittaisiin laiturilla auringon laskiessa.

Elina Kervinen