”Olen nähnyt Frendien kaikki kymmenen tuotantokautta ainakin neljä kertaa. Silti katson edelleen sarjan jaksoja joka sunnuntai.
Kun kerroin hiljattain yhdelle kaverilleni Frendit-maniastani, hän piti sitä nolona. Voisihan aikansa käyttää muuhunkin, mutta sarjan katsominen rentouttaa minua.
Katson Frendejä, koska sarjan maailma on vain niin ihana – sitä katsoessa tulee turvallinen olo.
Sarja on myös hyvin näytelty ja kirjoitettu. Se naurattaa monenkin katsomiskerran jälkeen.
Parasta Frendeissä on yhteisöllisyys ja loistava roolikombinaatio. Se on kevyt mutta koskettava – siis täydellistä viihdettä.
Tavallisesti katson Frendejä sunnuntaisin vanhempieni luona, kun käyn siellä pesemässä pyykkiä ja syömässä.
Useimmiten katselen sarjaa yksin, mutta joskus se houkuttelee tv:n ääreen myös siskoni, jos hän on paikalla. Sunnuntaisin pää on usein hyvin tyhjänä ja olo saattaa myös olla aika herkkä. Frendit on loistavaa lääkettä sellaisiin fiiliksiin.
Sarjan kautta olen ajatellut myös omia ystävyyssuhteitani ja ystävien tärkeyttä.
Samastuminen sarjan henkilöihin riippuu jakson painotuksesta, mutta eniten luulen samaistuneeni Ross Gelleriin. Jotain Frendien repliikkejä on jäänyt mieleen, ja osaan vastata, kun joku siteeraa sarjaa. Tavallisesti en kuitenkaan esittele repliikkituntemustani.
Katsomisen raja tulee vastaan aina silloin tällöin. Silloin pidän Frendeistä loman, joka saattaa kestää puolitoista vuotta. Tauon jälkeen nostalgia ajaa kuitenkin taas katsomaan sarjaa.
Tämä sykli on jatkunut 1990-luvun lopulta asti.”
Sami Takala
