20. maaliskuuta 2008
Teksti:

”Elviksen konserttivideoiden katsominen punaviinin kera ovat osa viikonloppurentoutumista. On hauskempaa olla kotona ja katsoa Elvistä YouTubesta kuin lähteä baariin.
    Ehdoton suosikkini on vuoden 1968 Comeback-konsertti, jonka nauhoitin tv:stäkin pari vuotta sitten.
    Comebackissä Elvis näyttää tosi hyvältä. Siinä hän on komeimmillaan eikä ole mikään möhömahainen elähtänyt tähti. En tiedä mitään yhtä seksikästä kuin Comebackin Elvis mustassa nahkapuvussaan.

Elvis-ilta pitää lopettaa tähden viimeiseen Las Vegas -konserttiin ja My way -biisiin, jonka hän vetää pianon ääressä hien valuessa niin helvetisti. Se on illan finaali.
    On käsittämätöntä, miten miehen ääni on säilynyt ja elämänkokemus ja vastoinkäymiset kuuluvat laulussa. Se on ihan mieletöntä. Surettaa, ettei enää ole tähtiä, joilla olisi yhtä paljon karismaa kuin Elviksellä.
    Aamuyöstä minulle kelpaa YouTubesta mikä tahansa Elvismateriaali.

Kukaan muu kuin mieheni ei tiedä videoista, mutta hänkään ei tiedä addiktion vakavuutta. Ei hän ainakaan ole ollut mustasukkainen Elviksestä.
    En ole varsinainen Elvis-fani. Minulla ei ole hänen levyjään enkä ole lukenut elämäkertoja hänestä. Tykkään vain katsoa miestä, ihailla häntä ja mässäillä elämän traagisella lopulla.
    Elvis-innostus alkoi pari vuotta sitten, kun tv:stä tuli Priscilla ja Lisa Marie Presleyn myötävaikutuksella tehty niin sanottu virallinen perhedokumentti.
    On tavallaan kauhea klisee digata Elvistä. Se on jo vähän kitschiä. Mutta toisaalta Elvis oli ihan saakelin lahjakas jätkä.”

Sami Takala
Kuva Tammi / Jussi Puikkonen