20. maaliskuuta 2008
Teksti:

Tahdotko mitata ihmissuhteesi kilohinnalla? Kaipaatko itseinhon alle liiskautuneeksi addiktiksi? Haaveiletko, että sinä ja lastesi äiti/isä näkee loppuelämänsä toiset kasvot ja vartalon silmänsä ummistaessaan?
    Jos näin on, on vapautus aivan oven edessä! Ylioppilaslehti, tuo laissez faire -sutenöörihekuman äänenkannattaja, julistaa ällökonservatiivisen pornoteollisuuden trendikkääksi ja elegantiksi jutuksi (7.3.). Onhan amerikkalaisten huippuyliopistojen paras ainejärjestö sentään saanut opiskelijoittensa pornokuvista puoli miljoonaa taalaa ja se on paljon rahaa!
    Internetin pornosivuilla on matala kynnys. Enää ei tarvitse pälyillä X-lehtiä kaupan hyllyltä. Jos webbi-chatti addiktoi jo kulttuuri-ilmiönä, ovat nettipornon ihmissuhdetaitoja lamaannuttavat vaikutukset jo pandemian tasolla. Eikö kukaan huomaa, että kansassa kasvavassa, nuorisossa nousevassa, on onnellisuuden edellytykset tuhoutumassa kuin karjalaumassa teurastamon jonossa!

Ulkomaiset gallupit kertovat, että noin 80% nuorista miehistä kokee nettipornon vahingoittaneen heitä. Tulos tuskinpa olisi Härmässä erilainen, jos päätä ei piilotettaisi pensaaseen meillä. Nettipornon takana ovat tyypillisesti rikolliset organisaatiot ja järeät haittaohjelmaasentamot.
    Pornoteollisuudella ja huumeteollisuudella on samat lainalaisuudet: Sekä huumeet että nettiporno mädännyttävät aivot, biokemistinä voin kertoa ko. patologian molekylaarisen mekanisminkin. Kummastakin irti pääseminen on mahdollista vain pitkän ja tuskallisen vieroituksen kautta. Tie tuohon orjuuteen on silti helppo – ja Ylioppilaslehden sutenööritoimituksen voitelema.
    Hyvä Ylioppilaslehden toimitus: Vetäkää käteen. Säästätte luontoa ja opintorahoja prostituutiolla täydentäviä opiskelijoita.

Pauli Ojala