07. maaliskuuta 2008
Teksti:

Erkki Liikanen
    Syntyi 1950 Mikkelissä.
    Opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 1969-1975.
    On työskennellyt kansanedustajana (sd), suurlähettiläänä, EU-komissaarina ja vuodesta 2004 lähtien Suomen pankin pääjohtajana.

Saimme kirjapainon Mosambikiin

Työskentelin koko opiskeluajan. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut Afrikasta, ja opiskelun alussa johdin taksvärkkiprojektia, jossa rakennettiin koulukirjapainoa Mosambikiin. Koulukirjat käsittelivät maata afrikkalaisesta näkökulmasta siirtomaavallan näkökulman sijaan. Mosambikhan oli silloin vielä Portugalin siirtomaavallan alaisena. Humanitaarisen avun keskus sijaitsi naapurimaassa Tansaniassa. Kävin Afrikassa kaksi kertaa neuvottelemassa projektista.
    Afrikka oli opiskeluaikojeni kohokohtia. Kävin muuten Mosambikissa jälleen viime vuonna, ja rakennuttamamme kirjapaino toimii edelleen. Se oli hieno huomata.

Kämppiksellä oli tutkintoputki

Asuin Domus Academian solussa. Oli mieletön sattuma, että huonetoverikseni osui Nickey Yambo, joka oli Namibian vapautusjärjestön jäsen. Hän oli Ylioppilaiden kansallisen avun stipendiaatti. Kun kävimme kotonani Mikkelissä, heiluivat verhot talojen ikkunoissa, kun ihmiset ihmettelivät mustaa opiskelijaa.
    Yhtenä aamuna Nickey halusi lähteä saunaan. Domuksessa oli yhteinen sauna, koska huoneissa ei ollut suihkuja. Nickey oli juuri valmistunut valtiotieteellisestä ja yhtäkkiä ilmoitti päättäneensä ryhtyä opiskelemaan lääkäriksi. Ihmettelin, että vastahan hän oli eilen valmistunut. Mutta hän sanoi, että lääkäreitä Namibiassa tarvitaan enemmän. Niin hän pyrki lääketieteelliseen ja valmistui Suomessa lääkäriksi.
    Opintojen jälkeen Nickey palasi Namibiaan, ja on nykyisin ministeri. Hän on edelleen hyvä ystäväni.

Eduskunnassa palautettiin viisastelija ruotuun

Olin juuri päättänyt keskittyä opintoihini täyspäiväisesti, kun minut vuonna 1972 valittiin eduskuntaan. Halusin saada opinnot valmiiksi ensimmäisen kauden aikana. Eduskunnan kirjastossa en pystynyt keskittymään, koska hakulaitteet häiritsivät. Luin siksi tenttiin Domuksen kirjastossa, joka oli myöhään auki.
    Kansanedustajan työ rajoitti opiskelijaelämää. Esimerkiksi vappuaattona oli kirjoitettava vapunpäivän puhetta.
    Siihen aikaan eduskunnassa oli paljon muitakin nuoria kansanedustajia, mutta 21-vuotiaana minä olin nuorin. Kerran ryhmäkokouksessa esitettyäni jotain viisauksia puheenjohtaja totesi: ”Nyt, toveri Poikanen, pyydän lopettamaan tämän puheenvuoron.” Olin kai sitten ollut näsäviisas.

Jatko-opinnot jäivät kesken

Tarkoitukseni oli jatkaa opintoja pitemmälle ja kirjoitin sivulaudaturia taloushistoriasta. Mikkelin iltakone lähti perjantaina myöhään. Odotellessa istuin iltapäivät rahapolitiikan ja rahateorian seminaarissa. Siellä opin tuntemaan monia ihmisiä, jotka ovat nykyisiä työtovereitani. Uudet tehtävät politiikassa ja armeija katkaisivat jatko-opintoni, joihin en enää palannut. Ikuinen mielenkiinto tutkimusta kohtaan kuitenkin jäi. Vaikka minusta ei tullut tutkijaa, olen aina pyrkinyt seuraamaan, missä mennään.

Arava-järjestelmä saneli siviilisäädyn

Menimme vaimoni kanssa naimisiin hyvin proosallisesta syystä. Siihen aikaan arava-asunnossa ei saanut asua, jos ei ollut avioliitossa. Menimme naimisiin toisen opiskeluvuoteni marraskuussa ja saimme asunnon. Olimme ehtineet asua uudessa kodissa vain kaksi kuukautta, kun menin eduskuntaan tammikuussa. Silloin saimme isännöitsijältä kirjeen, jossa meidät sanottiin asunnosta irti kohonneiden tulojeni vuoksi. Emme silti muuttaneet enää suhdettamme entiselleen, vaikka ilman arava-sääntöä olisimmekin varmaan olleet avoliitossa.
    Olemme edelleen yhdessä.

Elina Loisa
Kuvitus Ville Hyttinen