”Olen elänyt jääkiekkoa koko ikäni”, kertoo Pentti Lindegren, 67. ”Pelasin parikymmentä vuotta liigatasolla HIFK:ssa, HJK:ssa ja Lahden Reippaassa, sekä Ruotsissa ja Italiassa. MM-kisoissa olin Tampereella 1965. Peliuran jälkeen olen valmentanut ja selostanut jääkiekkoa, kuuluttanut maaotteluita ja tehnyt hommia Jääkiekkoliitolle ja SM-liigalle. Kyllä minä edelleen tosissaan pelaan, mutta minun ei tarvitse enää todistaa itselleni tai muille mitään. Niillä, jotka eivät ole saavuttaneet aktiiviurallaan paljoa, on suurempi tarve päteä täällä.”
Wanhat Kissat treenaa Nordenskiöldinkadun jäähallissa joka sunnuntaiaamu ja tiistai-ilta. Perinteisen Karhu-Kissat-seuran veteraanijoukkueen kolmestakymmenestä pelaajasta noin puolet on luistellut aikanaan liigajäillä.
Peli on jättänyt jälkensä Pentti Lindegrenin polveen. Hänen aloittaessaan liigakiekon pelaamisesta ei vielä maksettu säännöllistä palkkaa.
”Ennen ensimmäistä HIFK-kauttani emme sopineet rahasta mitään. Kun kausi meni hyvin, sain sen jälkeen yhden hyvän kuukausipalkan suuruisen korvauksen: 2 500 markkaa. Ruotsissa oli jo kunnon sopimukset. Tukholman AIK:ssa pelatessani sain nykyrahaan suhteutettuna kaudesta noin 60 000-70 000 euroa. Verotuskäytäntöjen kanssa ei ollut niin tarkkaa kuin tänä päivänä ja rahat maksettiin pimeästi.”
Kaukalon ulkopuolella teräsmyyjän töitä tekevää Osmo Lötjöstä (vas.) naurattaa. Tiistai-illan harjoitukset ovat juuri alkamassa, mutta toista maalivahtia yritetään yhä saada soiteltua paikalle. Veteraanijoukkueissa on kovin pula juuri maalivahdeista. Nämäkin treenit joudutaan lopulta selvittämään yhdellä veskarilla – toinen joukkue sihtaa kutinsa tyhjään pikkumaaliin. Harjoituksissa aika käytetään aina pelaamiseen. Kevään viimeisissä treeneissä kaikki tuovat mukanaan kaksi kaljatölkkiä ja voittajajoukkue korjaa potin.
Wanhojen Kissojen epävirallisena managerina toimiva Henry Pulkkinen (keltainen paita) syöttää kiekon kokoomuksen kaupunginvaltuutetun Harry Bogomoloffin (musta paita) ulottumattomiin. Pulkkinen pelasi aikaisemmin Tikkurilan jääveikoissa ja parhaimmillaan 1. divisioonassa. Seura vaihtui iän myötä Wanhoihin Kissoihin, koska jääveikoissa ei ole yli 50-vuotiaiden joukkuetta.
Kaikkiaan veteraanijoukkueita on Suomessa 70 ja ikämieskiekkoilijoita kolmisen tuhatta. Heistä joka kymmenes on yli 60-vuotias.
Jääkiekon mahtimaassa Kanadassa veteraanipelaajia on yli miljoona. Veteraaneilla on omat MM-turnauksensa ja sellaista koitetaan parhaillaan saada Suomeen.
1970-luvulla liigakaukaloissa kaarrellut kirurgi Peter Pippingsköld pelasi koko opiskeluaikansa.
”Yhdysvaltain yliopistojen urheilusarjat todistavat selvästi, että huippupelaajatkin voivat opiskella pelaamisen ohella.”
Kaukalosta voi saada eväitä työelämään.
”Kun joukkueessa oppii tulemaan toimeen erilaisten persoonien kanssa, taito seuraa työpaikalle. Veteraanijoukkueessa myös palataan nuoruusvuosien systeemiin, jossa työläisten ja porvareiden kakarat pelasivat yhdessä ja kaikki olivat kavereita. Joukkueessa pelatessa nuoruus tuntuu muutenkin jatkuvan pidemmälle.”
46 vuotta kiekon perässä luistellut ja Karhu-Kissoissa sekä Turun Tovereissa 1970- luvun alussa SM-liigaa pelannut Kimmo Rantanen (oik.) tekee lähtöä hallilta.
”Me aikanaan paljon pelanneet koemme tulevamme aina vaan huonommiksi. Ne joiden pelitaidot ovat olleet vähän huonompia, sen sijaan kehittyvät ihan selvästi vielä vanhemmallakin iällä. Sitä on hauska katsoa.”
Matti Rämö
Kuvat Raisa Karjalainen
