07. maaliskuuta 2008
Teksti:

Valkoisiin pitsialushousuihin ja siniseen toppiin pukeutunut tumma tyttö nojaa ovenkarmiin. Silmissä on kaihoava katse. Tyttö hyväilee toisella kädellä rintojaan saman aikaan, kun toinen – punapitsipöksyinen – tyttö työntää kättään hänen housuihinsa rinnat töröllään.
    Tämä on opiskelijalehti Boinkin kansi.
    Lehteä julkaisevat Bostonin yliopiston opiskelijat, ja iskulauseena on ”College Sex by the people having it”.
    Vuonna 2005 lanseerattu Boink ei ole lajissaan ainoa. Viime vuosina Yhdysvaltojen kuuluissa huippukorkeakouluissa on alettu julkaista tutkimusten lisäksi pornolehtiä: Harvardin opiskelijat tekevät hiukan Boinkia kiltimpää H Bomb -lehteä ja Yalen opiskelijat SWAY:ta.
    Boinkin päätoimittaja Alecia Oleyourryk kertoo julkaisunsa nettisivuilla, mistä idea sai alkunsa: lehti on omistettu asialle, josta ”suurin osa opiskelijoista on ensisijaisesti kiinnostunut”.

Kysyntää tosiaan on. Parissa vuodessa Boink on saanut jo liki 40 000 tilaajaa. Eväät ovat selvät: Lehden linjaan kuuluu, että julkaisu on nimenomaan pornoa, ei vain akateemista keskustelua siitä. Lisäksi mallit ovat tavallisia opiskelijoita, joille maksetaan kuvauksista palkkio, ja seksi näyttää siltä kuin se näyttää. Ei silikonilta ja öljyltä.
    Nakuilu tietysti suututti kampuksella alkuunsa. Yliopiston johto totesi jo ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä, ettei se allekirjoita opiskelijoiden tekosia.
    Oleyourryk sen sijaan näkee pornobisneksessä myös tulevaisuudenmahdollisuuksia.
    ”Ihmiset ajattelevat, että se on stigma, mutta ajat ovat muuttumassa, ja tämä voi avata minulle uusia ovia”, hän kommentoi Newsweek-lehden haastattelussa helmikuun lopulla.
    ”Sanon jatkuvasti äidilleni, että tämä on hieno tapa kasvattaa cv:tä.”
    Niinpä. 23-vuotias Oleyourryk on jo tähän mennessä solminut kustannussopimuksen kansainväliseen Hachette-yhtiöön kuuluvan Grand Central Publishing -kustantamon kanssa.
    Lehti tiedotti ensimmäisen Boink-kirjan ennakkopalkkion olleen kuusinumeroinen.

Elina Kervinen