08. helmikuuta 2008
Teksti:

”Amerikkalainen Amazing Race -sarja on yksi niistä lukuisista realityohjelmista, joita seuraan. Ohjelmassa suuresta rahasummasta kilpailevat parit matkaavat maailmalla ja suorittavat erilaisia tehtäviä.
    Sarjassa viehättää sen nopeatempoisuus sekä kilpailullisuuden ja kepeän matkailuohjelman yhdistäminen. Kaikkein kiehtovinta ovat kilpailijoiden keskinäiset tappelut.
    Draaman tiivistämiseksi heistä on leikkauksilla typistetty tarinahahmoja. Sarjassa on nähty muun muassa erittäin ärsyttäväksi tehty homopariskunta, joka oli poliittisen epäkorrektiuden huipentuma.
    Katson sarjaa lähinnä ihmetellen, että mistäköhän tuokin pari saa tänään riidan aikaiseksi.

Jenkkikilpailijoiden köykäinen tietous maailmasta tuottaa myös älyttömästi hupia. Kohteliaisuus, kielitaito ja maan tavat ovat usein aivan hukassa. On pöyristyttävää katseltavaa, kuinka tietämättömiä ja röyhkeitä he ovat.
    Amazing Racessa kaikki tuntuu kulminoituvan syömisen ympärille. Mieleeni on jäänyt ikimuistoisena jakso, jossa kilpailijat joutuivat ahmimaan tulista keittoa. Sitä he sitten oksentelivat ympäriinsä.

Minua ei lainkaan viehätä reality, jossa ihmisjoukko suljetaan samaan tilaan – sellaisessa on aina samanlainen dynamiikka. Big Brother saa minut vain voimaan pahoin.
    Amazing Racessa on sentään pyrkimys kontaktiin ulkomaailman kanssa. En hirveästi häpeä näitä huonoja harrastuksiani. Mieheni nauraa tv-riippuvuudelleni silloin kun hänen huumorintajunsa riittää. Umpihullu Vaimomatskua- sarja taisi ylittää sen rajan.
    Mies olisi valmis luopumaan televisiosta kokonaan, mutta minä en ehkä pystyisi.”

Susanna Karhapää