Lauloin Janis Joplinia pääsykokeissa
Opettajankoulutuslaitoksen pääsykokeissa jokaisen hakijan piti mennä yksi kerrallaan raadin eteen. Flyygelin ääressä istui musiikinopettaja, joka sitten alkoi kysellä, minkä biisin aioin laulaa. Tarkoituksena oli, että jokainen hakija tuo mukanaan nuotit esittämäänsä kappaleeseen, jotta musiikinopettaja voisi säestää laulua.
Minä sanoin, että aion vetää Janis Joplinin Mercedes Benzin. Kappaleessa ei ole mitään muuta säestystä, mutta jalalla pitää naputtaa tahtia.
Pääsykoeraati näytti siltä, etten tainnut saada kovinkaan montaa pistettä siitä tehtävästä. He katsoivat monttu auki, että mitä ihmettä minä oikein teen.
Yritin tuoda joogaa Savonlinnaan
Opiskeluaikoinani elin joogaelämää: mietiskelin, paastosin ja söin kasvisruokaa. Kuuluin Ananda Marga -nimiseen järjestöön, joka tänä päivänäkin opettaa astanga-joogaa Suomessa.
Olin tiiviisti mukana organisaation toiminnassa ja halusin laajentaa sitä myös Savonlinnaan.
Siksi pyysin kaupunkiin vierailulle yhdysvaltalaisen ja intialaisen joogin.
Heillä oli pitkät parrat ja oranssit vaatteet. Savonlinnalaiset tuijottivat vieraita todella pitkään, kun he kävelivät kadulla.
Järjestin tilaisuuden, jossa he puhuivat joogaamisesta. Siellä oli muistaakseni viisi osanottajaa. Saimme oman tilan toimintaamme varten, mutta kokoonnuimme vain pari kertaa. Jengiltä vain loppui usko siihen touhuun.
Sitten olin taas Savonlinnan ainoa joogi.
Maksoin vuokrani opettamalla
Ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana en maksanut lainkaan vuokraa, koska toimin varakkaan perheen lasten kotiopettajana. Sain vastineeksi asua ilmaiseksi perheen omistamassa puutalossa. Asuntooni tuli vain kylmää vettä ja jouduin käyttämään ulkovessaa.
Alakerrassa asui alkoholisoitunut pariskunta. Välillä kuulin alhaalta, kuinka mies ollessaan humalassa hakkasi vaimoaan. Nainen saattoi huutaa, että ”Petri, tule auttamaan!” Sitten minun piti mennä selvittelemään heidän matsejaan.
Jossain vaiheessa aloin kelata, että lasten opettamisessa on ihan helvetinmoinen homma siihen nähden, millaisen asunnon sain itselleni. En ollut heidän kotiopettajansa enää toisena opiskeluvuotena.
Sain punk-herätyksen
Matkustin syksyllä 1977 ympäri Eurooppaa. Lontoossa ollessani sain punk-herätyksen. Olin lähtenyt matkalle pitkätukkaisena hippinä, mutta palasin Savonlinnaan punkvaatteissa ja uudessa kampauksessa.
Olin katkonut hiukseni itse partaterällä ja värjännyt ne punaiseksi. Se olisi muodikas kampaus tänä päivänä.
Uusi ulkomuotoni herätti paljon huomiota, koska punkkareita ei siihen aikaan näkynyt Suomessa – ainakaan Savonlinnassa.
Pyysin koululaiset bändini keikalle
Pian matkani jälkeen tapasin kitaraa soittavan ystäväni Pasi Huopalaisen . Sanoin hänelle, että perustetaan punkbändi, jonka nimeksi tulee Pelle Miljoona & N.U.S.
Kolmantena opiskeluvuotena kävimme pitämässä oppitunteja kaupungin kouluilla. Minun oli tarkoitus pitää musiikintunti neljäsluokkalaisille, mutta sanoin heille, että ”siirretään tuntia, tulkaa illalla koulubileisiin, joissa soittaa Pelle Miljoona & N.U.S.” Osa heistä tuli paikalle vanhempiensa kanssa.
Jengi oli ihan haavi auki, kun aloimme soittaa. Kaikki muut paitsi ne neljäsluokkalaiset ajattelivat, että minä olen varmaankin seonnut.
Tuomas Kokko
Kuvitus Ville Hyttinen
