22. helmikuuta 2008
Teksti:

Laitonta hommaa.
    Niin linjasi työtuomioistuin viime torstaina, kun se antoi ratkaisunsa opiskelijajärjestöjen määräaikaisia työsuhteita käsitelleessä jutussa. Päätös oli odotettu ja opiskelijamaailman mittakaavassa merkittävä.
    Oikeudessa ruodittiin tapausta, jossa vastakkain olivat Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry. ja Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto SAMOK ry. Jälkimmäinen oli palkannut kaksi sihteeriä kolmen vuoden mittaisiin määräaikaisiin työsuhteisiin, joita vaadittiin nyt vakinaisiksi.
    SAMOK perusteli sihteerien pätkäsopimuksia muun muassa sillä, että opiskelijajärjestö voi valvoa opiskelijoiden etuja uskottavammin, jos sen työntekijät ovat opiskelijoita tai ainakin nuoria vastavalmistuneita. Todistelussa se vetosi myös alan käytäntöön: esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) 21 jäsenjärjestössä edunvalvontatyötä tekevien henkilöiden työsuhteet ovat järjestään määräaikaisia.
    Näin on ollut jo 1940-luvulta alkaen, eikä asiasta ole tähän mennessä juuri purnattu.

Työtuomioistuin ei vakuuttunut SAMOK:in perusteluista. Sen mukaan opiskelijajärjestön edunvalvojana työskenteleminen ei edellytä, että työntekijä on opiskelija tai vastavalmistunut.
    Ratkaisu onkin lain kirjainta tarkasti lukien ymmärrettävä.
    Eiväthän esimerkiksi ylioppilaskuntien tiedottajien tai sosiaalipoliittisten sihteerien työt mihinkään muutu, vaikka opiskelijat yliopistossa vaihtuvat. Työ on pysyväisluontoista, eikä edellytä sellaisenaan pätkäläisten käyttöä.
    Toisaalta voi kysyä, ovatko opiskelijajärjestöjen määräaikaisuudet tarkoituksenmukaisia tai mielekkäitä. Suuri osa opiskelijajärjestöissä työtä tekevistä on sitä mieltä, että ovat – molempia. Harva edes haluaisi muuta.
    Näin siis, vaikka pätkätöiden varjopuolista tavataan opiskelijapiireissä koohkata kovaan ääneen.
    Työ – varsinkin edunvalvontatyö – opiskelijajärjestöissä on usein tiettyyn elämänvaiheessaan kuuluva parin vuoden kausi. Hommia paiskitaan toki ihan rahankin vuoksi, mutta myös, koska halutaan ihan oikeasti parantaa opiskelijoiden ja nuorten oloja.
    Vielä itse tentteissä juoksevana tai juuri valmistuneena työntekijöillä on kosketus siihen, mitä arki kampuksella on.
    Juuri tämä pari vuotta vouhkausta ja sitten oikeisiin töihin -henki on kautta vuosien ollut opiskelijaliikkeen voima. Mantraa ”mitä opiskelijat edellä, sitä muut perässä” tuskin edes olisi, jos opiskelijapamput istuisivat palleillaan eläkepäiviin saakka.

Viime vuosina meno opiskelijajärjestöissä on tosin hiukan muuttunut.
    Koulutusmäärät ovat kasvaneet, edunvalvonta on entistä ammattimaisempaa ja vaativampaa. Opiskelijajärjestöjen työntekijät ovat keskimäärin vanhempia. Osalla työntekijöistä on jo perhettä ja asuntolainaa; vakaus ja jatkuvuus sopisivat elämäntilanteeseen pätkätöitä paremmin.
    Työtuomioistuimen ratkaisu tarkoittaakin, että niillä opiskelijajärjestöjen työntekijöillä, jotka haluavat, on nyt hyvä peruste vaatia työsuhteensa vakinaistamista.
    Opiskelijajärjestöjen päättävillä elimillä puolestaan on velvollisuus miettiä, miten asiassa edetään, kun ensimmäinen vaatimus kuuluu.
    Näin myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa. Suurin on sen työntekijöistä on töissä pätkäsopimuksella.

Elina Kervinen