22. helmikuuta 2008
Teksti:

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitali. Se kuulostaa hienolta.
    Kun presidentti Tarja Halonen viime itsenäisyyspäivänä jakoi 5 085 kunnianmerkkiä, 455 niistä oli siviiliansioista myönnettäviä valkoisen ruusun ritarikunnan merkkejä. Niitä saivat esimerkiksi toimistosihteerit, myyjät ja autonkuljettajat.
    Ihmiset, jotka ovat ”hyvämaineisia” ja ”ammatillisilta tai yhteiskunnallisilta ansioiltaan keskitason yläpuolella olevia”. Arvostetut ammattilaiset, joilla oli takanaan vähintään kymmenen vuoden työura.
    Harva Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitali päätyy maahanmuuttajan vitriiniin. Viime itsenäisyyspäivänä sellainen myönnettiin 48-vuotiaalle Ursula Anyamelelle.
    Kunniamerkki ojennetaan hänelle päärakennuksen Lehtisalissa järjestettävässä tilaisuudessa 27. helmikuuta.
    Minkälainen on nigerialaisen yliopistosiivoojan matka Valkoisen Ruusun mitalin saajaksi?

1980-luvun alussa Anyamele opetti peruskoululaisia Nigeriassa ja hänen aviomiehensä Steve opiskeli lingvistiikkaa Israelissa.
    ”Naisia ei yleensä Nigeriassa kannusteta opiskelemaan. Monissa perheissä ajatellaan, että tytär menee aikanaan naimisiin, ja tuleva aviomies pitää hänestä huolta”, Ursula sanoo.
    Vuonna 1984 hän muutti miehensä perään Israeliin. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja äiti opiskeli itselleen jo toisen ammatin.
    ”Kouluttauduin sairaanhoitajaksi ja ehdin tehdä niitä töitä vajaan vuoden.”
    Sitten oli uuden muuton aika.

Vuonna 1990 Steve Anyamele pääsi Helsingin yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä.
    Muu perhe seurasi vuotta myöhemmin.
    ”Tutustuin saapumistamme seuraavana päivänä suomalaiseen naiseen, joka auttoi minua työn etsinnässä. Hän sai soittaa monta puhelua, ennen kuin pääsin työhaastatteluun”, Ursula sanoo.
    Haastattelu järjestyi Helsingin yliopistolle ja Ursula palkattiin saman tien. Työt Metsätalon siivoojana alkoivat neljä kuukautta Suomeen saapumisen jälkeen.
    Nyt Ursula on siivonnut yliopistolla jo kuusitoista vuotta. Jälkimmäinen puolisko ajasta on kulunut teologisessa tiedekunnassa Aleksanterinkadulla.
    ”Yliopiston henkilökunta oli alusta pitäen ystävällistä, huolimatta siitä etten silloin puhunut lainkaan suomea.”
    Ursula kertoo viihtyvänsä työssään.
    ”Minulle riittää, jos tiedän tehneeni sen mitä minulta odotetaan. Huomaan ihmisten reaktiosta, että he ovat tyytyväisiä.”

Ursulan vapaa-aika kuluu perheen ja kieliopintojen parissa.
    ”Käyn poikieni jalkapallopeleissä aina kun ehdin. Suomea opiskelen kahtena iltana viikossa.”
    Ennen eläkkeelle jäämistä Ursula haluaisi vielä jatkaa opintojaan.
    ”Sitten kun lapset ovat riittävän vanhoja, haluaisin opiskella iltaisin sairaanhoitoa tai kasvatustieteitä työn ohessa.”
    Toistaiseksi seitsemänhenkiseksi kasvanut perhe vie vielä valtaosan vapaa-ajasta. Myös Ursulan palkkatyö on perheelle tärkeä.
    Steve Anyamelen kasvatustieteen väitöskirja valmistui kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hän on ollut työtön, lukuun ottamatta kolmen kuukauden mittaista tutkimusprojektia Helsingin yliopistolla.

Mutta entä se Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan mitali. Mitä Ursula siitä ajatteli? Hän vakuuttaa kunniamerkin tulleen täytenä yllätyksenä.
    ”En aluksi uskonut sitä todeksi. Asia merkitsee minulle paljon. Se osoittaa, että työtäni arvostetaan.”

Vaula Tuomaala