Lokakuussa 2005 Samuli Vauramon kasvot tulivat vastaan kaikkialla: bussipysäkkien julisteissa, lehtien kansissa ja television limumainoksissa.
Ennestään tuntemattoman näyttelijäopiskelijan salamajulkisuus johtui Tyttö sinä olet tähti -elokuvan ensi-illasta. Hiphop-kulttuurin keskelle sijoittuvassa rakkaustarinassa Vauramo esitti omapäistä dj:tä vastanäyttelijänään Pamela Tola .
Nuorten makuun räätälöity elokuva sai innostuneen vastaanoton. Aamulehden kriitikko Markus Määttänen hehkutti sitä peräti ”parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi ikinä”, koska elokuvassa ei ollut lainkaan pysähtyneitä kohtauksia.
Mitä Vauramo teki ponnahdettuaan pikavauhtia elokuvatähdeksi?
Hän pakeni julkisuutta Kotkaan.
”Julkisuus oli silloin minulle jonkinlainen mörkö. Toimittajat olivat kohdelleet kaltoin monia niistä ihmisistä, jotka opettivat meitä Teatterikorkeakoulussa”, Vauramo, 26, sanoo nyt, reilut kaksi vuotta Tyttö sinä olet tähden ensi-illan jälkeen.
”Silloin en halunnut puhua kenellekään henkilökohtaisista asioistani. En vanhemmistani, enkä sisaruksistani. Näin jälkikäteen tuntuu hyvältä, etten kertonut itsestäni kaikkea heti ensimmäisissä antamissani haastatteluissa.”
Muutama vuosi sitten Vauramo suostui sanomaan perhetaustastaan ainoastaan sen, etteivät hänen vanhempansa ole näyttelijöitä. Nyt hän kertoo äitinsä olevan yksityisyrittäjä ja isän insinööritoimiston projektipäällikkö. Kohta Vauramo on taas tapetilla. Syksyllä saa nimittäin ensi-iltansa kaksi elokuvaa, joissa hänellä on keskeinen rooli. Marko Mäkilaakson kauhua ja toimintaa yhdistelevässä Stone`s Warissa Vauramo rymistelee kansainvälisen näyttelijäjoukon kanssa. Aku Louhimiehen ohjaamassa, vuoden 1918 tapahtumista kertovassa Käskyssä Vauramo esittää nuorta valkoista upseeria, joka haluaa taata punavangille sivistyneen oikeudenkäynnin.
Näkyvät roolit vahvistavat Vauramon asemaa suomalaisten elokuvanäyttelijöiden eturivissä. Mutta minkälaista nuoren elokuvatähden elämä on läpimurron jälkeen ollut?
Vauramo lähti vuoden 2006 alussa Kotkaan, koska hänellä oli vuoden kiinnitys kaupunginteatteriin. Edellisenä kesänä teatteritaiteen maisteriksi valmistunut näyttelijä halusi sinne paitsi vältelläkseen julkisuutta, myös nähdäkseen millaista on suomalaisen näyttelijän arki.
Kiireistä tuntui olevan.
”Kävin kesken ensi-iltabileiden vaihtamassa vaatteita. Pukuhuoneessa huomasin uuden käsikirjoituksen, jossa oli minun nimeni. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vastahan meillä alkoivat nämä esitykset, ei kai ole mahdollista, että alkaisimme välittömästi harjoitella uutta näytelmää”, Vauramo muistelee.
”Parhaimmillaan olin samanaikaisesti mukana kolmessa eri esityksessä ja harjoittelin vielä neljättä.”
Kotkaan muuttaminen saattoi jättää Vauramon rauhaan juorulehtien toimittajilta. Vaihtokaupassa helsinkiläinen sai kuitenkin vastaanottaa aseman satamakaupungin silmätikkuna.
Eräänä iltana tuntematon mies oli aikeissa hyökätä baarissa Vauramon kimppuun. Syyksi hän ilmoitti, että tulokas jonotti baaritiskille, jolla saivat asioida ainoastaan syntyperäiset kotkalaiset.
Tilanne rauhoittui, kun Vauramo sai yllättäen osakseen härmäläisen elokuvatähden harvoja luontaisetuja.
Yksi kuppilan asiakkaista sai Vauramoa tunnistamattoman kuumakallen tyyntymään sanomalla, että ”älä lyö sitä, se näyttelee siinä yhdessä elokuvassa”.
Vauramon kanssa Kotkaan lähti muutama hänen opiskelukaverinsa. Tuttu seurakaan ei mainittavasti parantanut viihtyvyyttä.
Vauramolle Kotka on kylmä ja tuulinen kaupunki, jossa kaupat sulkevat ovensa iltapäivällä. Siksi kaikki vapaa-aika kului Helsingissä.
”Tämä ei ole kovin kivasti sanottu, mutta Kotkassa huomasi, ettei siinä kaupungissa ole yliopistoa. Sen puuttuminen vaikuttaa ihmisten käytökseen ja heidän suvaitsevaisuuteensa.”
”Vaikka ei minulla ollut siellä mitään suuria ongelmia”, hän kiirehtii lisäämään. Tyttö sinä olet tähti -elokuvan tuoma julkisuus aiheutti toisinaan myös sen, että ihmiset kuvittelivat Vauramon roolihenkilönsä kaltaiseksi.
”He pettyivät kun kuulivat, etten oikeasti dj, enkä tee musiikkia. Tai edes kuuntele räppiä jatkuvasti. Tajuan, että voi tuntua oudolta nähdä kadulla ihminen, joka on ollut valkokankaalla, mutta en voinut ymmärtää, miten pystyin tuottamaan pettymyksen olemalla ainoastaan oma itseni.”
Vauramo tajusi Kotkassa, että hän halusi toistaiseksi olla freelance-näyttelijä, eikä kuulua minkään teatterin vakiokaartiin.
Syksyllä 2006 hän sai puhelun, joka vakuutti, että freelancerina työskenteleminen voisi olla mahdollista. Soitto tuli Suomen Filmiteollisuus -tuotantoyhtiöstä.
Soittaja halusi tietää, kiinnostaisiko Vauramoa rooli ohjaaja-käsikirjoittaja Markku Pölösen seuraavassa elokuvassa.
Vauramo vastasi, että voisi tulla koekuvauksiin. Siihen sanottiin takaisin, ettei Pölönen halua järjestää koekuvauksia.
”Se oli kummallista. Aikaisemmin minun oli pitänyt todistella, että minusta olisi johonkin rooliin. Tuo oli ensimmäinen kerta, kun sain roolin suoraan aikaisemmillani ansioilla.”
Vauramo saa urakehityksensä kuulostamaan vaivattomalta – ikään kuin kaikki olisi tapahtunut aivan itsestään.
Koko ikänsä pääkaupunkiseudulla asunut Vauramo päätti lukioikäisenä, että hänestä tulee näyttelijä. Hän haki Teatterikorkeakouluun ylioppilaskirjoitusten jälkeen, mutta tippui pääsykokeen viimeisessä vaiheessa.
”Sain kuulla todella kovaa tekstiä. Minulle sanottiin, ettei kukaan pääsykoeraadista halunnut minua näyttelijäntyön koulutusohjelmaan.”
”Kun pääsin sinne seuraavana vuonna, minulle kerrottiin, että olin vaikuttanut pääsykoeraadista liian sinisilmäiseltä. He olivat halunneet nähdä, mitä minulle tapahtuisi vuoden aikana, eivätkä siksi halunneet ottaa minua sinne suoraan lukiosta.”
Ensimmäisenä opiskeluvuonna näyttelijätyön professori Vesa Vierikko sanoi Vauramolle, että hänestä tulee ”hyvä elokuvanäyttelijä, mutta ihan kelvollinen teatterinäyttelijä”.
”Olen miettinyt monta kertaa, kuinka paljon tuo kommentti on vaikuttanut minuun. Kun kuulin sen, ajattelin, ettei minusta ole mihinkään, koska elokuvien tekeminen on Suomessa niin harvinaista.”
Valmistumisen jälkeen Vauramo halusi hakea elokuvanäyttelemiseen lisäoppia, koska koki Teatterikorkeakoulun elokuvaopetuksen riittämättömäksi.
”Suomalainen elokuva on murroksessa. Tekninen osaaminen on niin korkealla, että pienellä budjetilla saadaan kerrottua hyviä tarinoita. Jos haluan vieläkin korkeatasoisempaa suomalaista elokuvaa, minun on kehitettävä omaa osaamistani.”
Sitä Vauramo lähti tammikuussa 2007 tekemään Los Angelesiin.
Kuuluisassa elokuvakaupungissa Vauramossa osallistui yksityisopettajan järjestämään työpajaan, jossa näyttelijät harjoittelivat käymällä läpi William Shakespearen tekstejä.
”Los Angeles on valtava kaupunki, jossa tuntee itsensä todella yksinäiseksi, jos ei ole sosiaalista verkostoa”, hän kertoo.
Onneksi sitä oli, kiitos Lieksan! kuvausten. Siellä Vauramo oli tutustunut Yhdysvalloissa asuvaan näyttelijään Peter Franzéniin . Kun Vauramo kertoi hänelle suunnitelmistaan tulla Los Angelesiin opiskelemaan, kaupungissa näyttelijävaimonsa Irina Björklundin kanssa asuva Franzen lupasi majoittaa hänet kotiinsa.
”En tiedä, miten olisin pärjännyt ilman heidän apuaan”, Vauramo sanoo.
Hän vietti näyttelijäpariskunnan kanssa paljon vapaa-aikaansa. Kolmikko kävi yhdessä muun muassa eräretkillä Griffith Parkissa.
Parin kuukauden opintojen jälkeen Vauramo palasi Yhdysvalloista Suomeen Käsky- elokuvan kuvauksiin. Se tarkoitti käsikirjoituksen opettelemisen lisäksi myös kuntoilua, sotahistorian oppitunteja, vierailuja ampumaradalla sekä totuttelemista kylmään veteen.
Elokuvassa on tappelukohtaus, jonka aikana Vauramo vajoaa hyiseen veteen. Hän harjoitteli sitä Mäkelänrinteen uimahallissa.
”Kun sitten kuvauksissa kauhoin itseäni yhä syvemmälle kylmään veteen, paine kasvoi korvissani ja kylmyys tuntui kasvoissa kuin nuppineulojen pistoina, yritin vain ajatella, että tämä on minun ammattini.”
Toukokuussa 2007 Marko Mäkilaakso soitti Vauramolle tarjotakseen roolia Stone`s Warissa. Esikoisohjaaja ei ollut nähnyt yhtään Vauramon roolisuoritusta, vaan kiinnostui hänestä Tyttö sinä olet tähti -elokuvan julisteessa olevan kuvan perusteella.
Viime kesänä Liettuassa kuvattu Stone`s War tiesi Vauramolle lisää fyysisiä haasteita. Elokuvassa hän muun muassa yrittää mäiskiä vihollisia roikkuessaan liikkuvasta autosta. Toimintakohtauksien koreografiaa harjoiteltiin entisen Neuvostoliiton armeijan erikoisjoukkojen sotilaan johdolla.
”En usko, että olisin Suomessa ihan heti päässyt tekemään mitään tuollaista.”
Kun toimintarooli oli paketissa, oli aika palata Los Angelesiin, uuden yksityisopettajan oppiin.
”En ole koskaan aikaisemmin saanut koulutusta, jossa ajatellaan kaiken ilmaisun tulevan kameralle”, Vauramo kuvailee Judith Westonin kuuluisassa Two Lights Theatressa viettämäänsä kahta kuukautta.
Tämän kevään työtilanteestaan hän ei tiedä vielä mitään. Kaikki riippuu siitä, mitkä kotimaisista elokuvahankkeista saavat rahoitusta.
Tällaiseen epävarmuuteen suomalainen elokuvanäyttelijä saa tottua. Kameraan mieltynyt Vauramo on siihen valmis.
”Elokuvien tekeminen on minulle luonnollista. Kun kuulen sanan `käy`, kaikki kymmenet ihmiset kameroiden takaa häviävät.”
Tuomas Kokko
Kuva Perttu Saksa
